Ichijou Yukarin Maya no Souretsu (Maya's Funeral Procession) 70-luvun alkupuolelta on sellainen tragediapaukku ettei sen jälkeen vähään aikaan tule hyvä mieli edes jäätelöstä. Eli varoituksena näin heti alkuun että tässä tarinassa käy kaikille vielä huonommin kuin Shiroi Heyassa! Ja Shiroi Heya no Futari tästä tulee mieleen muutenkin alkuasetelman perusteella: taas on viileän tyylikäs oneesama eli vanhempi/kokeneempi tyttö (hi hi oneesama totta tosiaan!) jolta jälleen puuttuu kaikki tervehenkisen ihmisen rakennuspalikat, hyvätaustainen, höpsö pikku neko, ympäristön paheksuma suhde ja... ööh... siihen yhtäläisyydet oikeastaan jäävätkin. Kokonaisuutena Maya nimittäin eroaa Heyasta täysin.
Tarina alkaa siitä kun Reina, rikkaan perheen tiukasti varjeltu ainoa lapsi tapaa mökkilomalla salaperäisen kaunottaren. Tytöt ystävystyvät nopeasti mutta jotakin kummaa Mayassa on - pitkähihainen musta mekko keskellä kesähelteitä, isosisko jota ei voi tavata, ja tietenkin myös se että Mayan ympäriltä ihmisiä putoilee tiuhaan tahtiin. Valitettavasti nämä ihmiset ovat myös hyvin läheisiä Reinalle ja heitä harvenee koko ajan lähempää Reinan lähipiiriä kunnes oma isäkin kuolee oudossa veneonnettomuudessa.
Apua mun veneessä ei oo jarruja!
Kun asetelma alkaa paljastua toivoo lukija pian että ei olisikaan. Maya, hänen isosiskonsa ja vanhempansa ovat olleet murhapolton kohteena, josta vain tytöt selvisivät, hekin palovammoin ja keuhkovaurioin. Syyllisistä kummallakaan ei ole epäilystä, eikä motiivistakaan, ja tämä on sysännyt varsinkin Mayan isosiskon sellaiselle kostoreissulle että oksat pois. Maya on kuitenkin siskoksista ainoa joka pystyy liikkumaan talon ulkopuolella joten varsinainen tihutöiden teko jää pitkälti hänen vastuulleen, kunnes systeri saa tarpeekseen Mayan ja Reinan ystävyydestä ja päättää ns. ottaa ohjat omiin käsiinsä. Emme muuten ole vielä lähelläkään loppuhuipennusta vaan nyt vasta vähän otetaan vauhtia.
Hei mitä yuri-manga jossa lesbous ei ahdista?
Vaikka tarinat ovatkin näin erilaiset, kouludramu vs. murhamysteeri, Mayan ja Heyan suurin ero on kuitenkin suhtautumisessa kiellettyyn parisuhteeseen. Siinä missä Resine pelkää asemansa menettämistä niin hysteerisesti että pätkäisee koko suhteen, ei Reina edes harkitse kyseenalaistavansa rakkauttaan. Ei edes siinä vaiheessa kun hänelle vihdoin selviää kuka Maya oikein on, miten he toisiinsa liittyvät ja mitä Maya aikoo.
Tahdon myös antaa lisäylistystä eräälle pienelle yksityiskohdalle: tässä tarinassa ympäristö ei nimittäin pidä tyttöjen välistä suhdetta mitenkään mahdottomana, ja Reinaan pihkassa oleva nuorimies jopa tunnustaa Mayan avoimesti kilpailijakseen ja suhtautuu häneen vakavana uhkana avioaikeilleen.
Ichijou Yukari on yksi suosikkejani moniuloitteisuutensa takia. Maya no Souretsu, vaikkakin alkuaikojen teos, on tästä jo hyvä esimerkki. Myöhäisemmästä tuotannosta nostaisin esille teoksen nimeltä That's Why I Sigh myöskin sen loistavien hahmojen takia. Kukaan ei ole täysin yksiselkoinen, eivät edes alkuun sellaisilta vaikuttaneet hahmot, kaikki toimivat omien vaikuttimiensa ja henkilökohtaisten motiiviensa perusteella, jotka eivät nekään kuitenkaan ole horjumattomat tahi mustavalkoinen simppelit. Draamahana on kaakossa aina ja onnellisia loppuja on turha odottaa. Minullehan tämä on pelkkää plussaa mutta varoitan nyt kuitenkin siltä varalta ettei jotakuta oikeasti kiinnosta. Ai niin, täytynee varoittaa myös siitä, että Maya no Souretsu sisältää insestiä. Meinasi melkein unohtua. Jos päätät lukea tämän tarinan saatat ymmärtää miksi ja miten tällainen pieni sivujuonne voipi jäädä hieman huomiotta, nimittäin tapahtumaköyhäksi Maya no Souretsua ei tosiaankaan voi väittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti