Onko tämä nyt sitä yuria?
Yurista puhuessa tulee ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) törmänneeksi kysymykseen siitä, mikä yuri on oikeaa yuria. Ensinnä ruoditaan perusteemaa: onko kyseessä todella kaksi naista; yurisarjoissa nimittäin usein venytetään naiseuden käsitettä jotta paukkuu. Seuraavana ongelmana on, onko kyseessä ns. lesbouskottava teos vaiko "vain" lesbopornuilu. Jos tästäkin päästään selvyyteen on aina vielä olemassa se murhe, onko yurisisältö "aitoa" yuria vaiko vain muodin vuoksi toteutettua saabisua, tai jotakin näiden kahden välimaaston pseudosapphismia. Lopputuloksena on tiivis lista suositeltavia teoksia ja pitkä lista mitälietä, josta ei kannata puhua halutessaan olla 100% vakavastiotettava lajin tiukimpien harrastajien edessä. Mutta katsotaanpas hieman noita ongelmia lähemmin.
Naiseus yurissa
Onko yuri yuria jos toinen päähenkilö onkin jotain muuta kuin naisen ruumiiseen syntynyt nainen? Onko parisuhde transnaisen kanssa yuria, entä transmiehen? Entä interseksuaalin?
Itse olisin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kokeminen määrittää, eli toisin sanoen transnainen on nainen, transmies mies, interseksuaali se mikä tuntee olevansa. Kuitenkin olen valmis listaamaan Claudinen yuriksi, mikä tämän edellisen valossa näyttää vähintään hämmentävältä. Seison kuitenkin edelleen aiemman mielipiteeni takana: Claudinen voi laskea yuriksi koska häneen rakastuvat naiset uskovat vakaasti olevansa parisuhteessa toisen naisen kanssa (miinus yksi, joka tietää asian oikean laidan, mutta hänhän ei koskaan onnistunut Claudinen sydäntä voittamaan).
Entä muu TG sitten, onko Kashimashi: Girl Meets Girl oikeasti muka yuria? Entä jos Ranma pussaisi Akanea tyttöhahmossaan, olisiko se yuria? Tai toisinpäin: onko se edelleen yuria jos Carol ja Shiori hommailevat kun Carol on muuntautunut mieheksi? No tuo Ranma -kohta olisi korkeintaan saabisua, koska Ranma on mies eikä koskaan kyseenalaista sukupuoltaan, ja se oli vähän spekulointia muutenkin koska en tiedä/muista onko noin ikinä käynyt kys. sarjassa (on hyvinkin saattanut koska Takahashi). Carolin ja Shiorin heteroilukin on pakko olla lähinnä jonkinlainen "tehdääs tää koska lisääntyminen", koska vaikka he saavatkin myöhemmin tyttären, on Carol muutoin aina nainen kun lakanat heiluvat. Toisaalta siitäkin saisi aikaan keskustelun, oliko Carol oikeasti nainen alunperinkään...
Kashimashin kaltaiset teokset ovat minulle ehkä se hankalin lajiteltava. Päähenkilönä on siis poika, joka muuttuu pysyvästi tytöksi. Jännästi tämä ei kuitenkaan aiheuta hänelle minkäänsortin identiteettikriisiä, joten ehkä Kashimashi on yuria jos kerran lasken "oikeellisuuden" itsensä kokemisen perusteella - jos Hazumua ei kerran mitenkään ahdista olla tyttö niin kai se silloin tyttö on.
Uskottavuus
Tämä hevonen kuoli jo ajat sitten, joten huoletta voi hypätä yli ja seuraavaan kohtaan. Ajattelin kuitenkin käsitellä tätäkin, sillä yhtenä tärkeänä yuria määrittelevänä piirteenä käytetään usein sitä, onko kyseessä lesbouskottava teos vaiko ei. Mitä lesbouskottavuudella tarkoitetaan, noh, sitä miltä se kuullostaakin, eli onko tämä teos tehty vakavastiotettavaksi parisuhdedraamaksi vai tavanomaiseksi pseudolesbopornoksi.
Tässä ollaankin hankalammilla vesillä, sillä vaikka kuinka tahtoisi uskoa esim. juurikin lesbojen kykenevän parhaiten arvostamaan oikeellista yuria ei näin välttämättä automaattisesti olekaan. Lesbot itse asiassa eivät välttämättä kiinnostu koko yurin käsitteestä vaan voivat, ehkä joitakin yllättäen, suosia jopa heterosarjoja tai jaajoa le gasp. Sukupuoli tai suuntautuneisuus ei kerro henkilön mausta automaattisesti mitään, tuntuu hölmöltä edes kirjoittaa se tähän mutta pakko kai se on täsmentää jos alan kerran puhumaan lesbouskottavuudesta.
Bongaa kuvasta yksi lesbo.
Entä uskottavuus tosielämän kannalta sitten? No harmi vain, tosielämä on kaikkea yuristelua hurjempaa. En ainakaan itse uskaltaisi tehdä jakoa sen perusteella mitä pidän uskottavana, sillä kokemus on todistanut useammin kuin kerran, että oikeat naisten väliset parisuhteet ne vasta uskomattomia voivatkin olla! Lisäksi yurin yksi hyvin keskeinen teema on eskapismi, eli sitä ei ole tarkoitettukaan ajateltavaksi tosielämän kannalta. Varsinkin scifi-yurissa on usein jo lähtökohtaisesti ajateltu koko yhteisörakenne uusiksi, mikä vääjäämättä vaikuttaa parisuhteitten muodostamiseen ja muiden suhtautumiseen niihin. Näin heti kärkeen tulee mieleen esim. Simoun, jonka maailmassa sukupuoli on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia eikä siihen siis voi ensisijaisesti luottaa eikä vedota tyyliin "mutta mehän olemme molemmat naisia" - yksi lähdereissu ja voi olla ettette olekaan.
Kommentti ekaan postaukseen Nobara no Morista, ja mitäs tapahtuu seuraavien parin sivun aikana...
Myönnän että nauroin.
Saabisu vs. relevanttius
Viimeisin ja vaikeimmin tulkittava kohta on - varsinkin nyt kun yurista on tullut muotia - ero saabisuyurin ja juonen kannalta merkityksellisen yurin välillä. Toisinaan kokonainen sarja voi tuntua kauhealta saabisuyuritropeelta tyyliin Nobara no Mori no Otometachi, toisinaan jokin pieni ja näennäisesti juonen kannalta mitätön asia voi hetkessä saada yuritutkan villiksi. Jälkimmäisestä nostaisin esimerkiksi Boy Princessin (BL-sarja) ainoan naisten välisen suhteen, jossa pienen TG-muunnoksen kautta tullaan nainen/nainen tilanteeseen. Vaikkei kys. parisuhde enää tämän jälkeen jatkukaan puolustavat molemmat mimmit toisiaan sellaisella raivolla ettei kyseessä voi olla pelkästään lämmin muisto yhden illan hauskanpidosta.
Kohtaan kaksi verrattuna saabisuyuri ei missään vaiheessa kunnolla ylitä epämääräisyyden rajaa. Siinä ei harrasteta seksiä, ehkä korkeintaan pusitaan hieman jollain tekosyyllä tai vahingossa, pudotaan jonkun syliin portaikossa tai sitten vain katsellaan syvälle silmiin ja puhutaan vihjailevasti tykkäämisestä, halusta olla aina yhdessä, pitkänomaisista kasvikunnan edustajista tai mistä nyt sitten puhutaankaan. Tärkeintä on, ettei tällä ole yleensä mitään tekemistä itse tarinan kanssa tai sitä käytetään läpinäkyvänä tekosyynä tarinan edistämiseen. Jos koko tarinaa edes on. Nobara on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun tekijä tahtoo tehdä yurisarjan eikä ajattele asiaa sen pidemmälle: tyttökoulu + ihq oneesama + hirveä määrä tyhjästä ilmestyviä ruusupuskia ja kirakiraa = joo tämähän on originellia toteutanpa heti. Juoni? No en nyt jaksa ajatella sitä.
Nobaran kaltaiset mahalaskut sikseen, aina ei todellakaan ole sarjan suosion kannalta pahitteeksi lisätä siihen vihjailua. Esimerkkinä Xena jonka suhde Gabrielleen oli alun perin vain saabisupohjalla, mutta jonka tekijät itse lopulta julistivat canoniksi huomatessaan kuinka paljon sarjan fanit siitä pitivät. Saabisu on laskelmoitua kannatuksen maksimointia, jossa yritetään tarjota kaikille jotakin ketään loukkaamatta ja tämä pätee myös yuriin. Paljasta pintaa, lentäviä terälehtiä, liljankukkia lumivalkoisia, päähenkilö kuvittelemassa itsensä meeeelkein suutelemassa jotakin coolia tachia. Se ei yksinään riitä teilaamaan sarjaa epäyuriksi, mutta aika usein alkaa kuulua nurinaa lesbouskottavuuden puutteesta ja sitten ollaankin jo harmaalla alueella. Jos päähenkilöiden välinen kemia on samaa tasoa Barbien ja Cindyn kanssa ei mikään määrä sivuntäyterehua ja "Ah! Oneesama!" -tyylistä monologia pysty tekemään siitä muuta kuin kiiltokuvakokoelman, joka ei riitä miellyttämään kuin korkeintaan niitä jotka ensisijaisesti eivät hae yurista naistenvälisiä suhteita vaan korkeintaan sitä mainittua eskapismia. No, niitäkin yurifaneja on, mutta ehkä saisin aikaan kokonaan uuden postauksen aiheesta "miten yuria fanitetaan"...
Nobara on kaikessa ylenpalttisuudessaan oikeastaan aika helvetin mainio. Joo, juonta siinä ei ole nimeksikään ja omaperäisyyttä suunnilleen yhtä paljon kuin saksalaispolitiikkojen väitöskirjoissa, mutta *tämä on pelkästään hyvä asia.* Jos Nobarassa olisi ihan oikeasti vähän juonentynkää ja pari omaperäistä ideaa, se hukkuisi saman tien keskinkertaisuuden harmaaseen massaan. Nykyisellään, sen sijaan, Nobara no Mori no Otome-tachi on sellaista kliseiden, ennalta-arvattavuuksien ja stereotyyppien ilotulitusta että se on jo kunnioitettava saavutus. Nobara ei ole mikä tahansa tyypillinen yuri-manga, vaan se kaikkein tyypillisin, kaikkein kliseisin yuri-manga Numero Yksi. Ja, henkilökohtaisesti puhuen, rakastan sitä ihan kybällä.
VastaaPoistaUmberto Eco jossain kirjoituksessaan väittikin, että ei rentoutumishaluinen lukija massaviihteen pariin etsiytyessään haekaan mitään yllättävää tai omaperäistä, vaan tuttua ja ennalta-arvattavaa. Populääriviihteen nautinto perustuu siihen, että saa tismalleen sitä mitä tiesikin jo odottaa. Eikä se väärin ole.
Kaikki kunnia Umberto Ecolle, fanitan hänen kirjojaan koska ne ovat jotakin aivan erilaista kuin muiden. Luulen, että kyseessä on pikemminkin fanikantojen erilaisuus. Jos yurin historiaa tutkii huomaa pian, kuinka yksi tärkeimmistä teemoista on juurikin eskapismi - mitä kauemmas mennään taaksepäin sen tärkeämpää siitä tulee. Mikään ei koskaan tapahtu tässä ajassa, paikassa tms. vaan tilanteessa, johon lukija ei koskaan pysty täysin samaistumaan. Sitten on näitä uudempia teoksia joissa ollaan jos realistisemmalla pohjalla, ja niistä nauttii hieman erilainen lukijakunta.
VastaaPoistaToisinaan, se myönnettäköön, minustakin on mukava lukea jotakin aivan päätöntä juonipuutteista kirakiraa. Jotenkin niissä sarjoissa on kuitenkin puolellaan vintage-leima, eli kyseessä on sen verran vanhempi sarja että voin huoletta todeta sen vain kuvaavan aikakauttaan. Turhautuneisuus tulee siinä vaiheessa kun viime vuonna ilmestyneessä sarjassa jauhetaan sitä samaa vanhaa, kaikki on jo nähty ja yhtään mikään ei ole uutta tai yllätyksellistä. Harvemmin mikään sarja omaperäisyydestä kärsii tai hukkuu massaan - massaan hukutaan olemalla, noh, massaa.
"Lisäksi yurin yksi hyvin keskeinen teema on eskapismi, eli sitä ei ole tarkoitettukaan ajateltavaksi tosielämän kannalta. Varsinkin scifi-yurissa on usein jo lähtökohtaisesti ajateltu koko yhteisörakenne uusiksi"
VastaaPoistaTästä vähän jää nyt kuva, että tällainen scifi-lesboilu olisi aina eskapismia. (Japanilaisen manga/anime) yurin ulkopuolelta löytyy vaikkapa hiljattain kuolleen Joanna Russin "The Female Man", jonka vaihtoehtotodellisuudet on nimenomaan tarkoitettu yhteiskuntakritiikiksi; myös se lesboplaneetta kaikkene epäuskottavuuteneen. Onko siis niin, että mangoista ei löydy mitään mitä voisi uskottavasti analysoida samalla tavoin?
"Kohtaan kaksi verrattuna saabisuyuri ei missään vaiheessa kunnolla ylitä epämääräisyyden rajaa."
Moyashimonin lemmenjuomasekoilut? Jos ei halua laskea fanipalveluksi niin sitten pitäisi melkein tuoda vertailuun uusi kategoria koska "aitoa, uskottavaa ja juonellista" lesboiluahan se ei ainakaan ollut.
Ja edellinen kommentti siis minulta, mikäli nimimerkki on joskus jostain jäänyt mieleen (tuskin).
VastaaPoistaScifi-yurista puhuessani puhuin tosiaan vain Japanilaisesta lesboviihteestä, joka usein (ei aina) on eskapistista. Yurin historiaa katsellessa huomaa, että suunta on koko ajan "normaalimpaan" menoon päin joten en ihmettelisi vaikka pian jo löytyisikin ei-eskapistista scifi-yuria. Siksi en puhunutkaan siitä ehdottomana totuutena, vaan teemana joka toistuu usein. Jos törmään tällaiseen sarjaan tai jos voit minulle sellasita suositella, luen sen ilomielin ja blogaan siitä. :D
VastaaPoistaSijoittuisikohan tuo lemmenjuomajuttu juuri tuolle mainitsemalleni harmaalle alueelle; jos se ei ole niin selkeää saabisua että sen voisi lukea suoraan pois pelistä, muttei myöskään täysin vakavissaan toteutettua, kun kerran lesbouskottavuus puuttuu?