Ragnarök City.

Satoshi Urushihara on suosikkejani muutamasta mielenkiintoisesta syystä, joista yksi eikä suinkaan pienin on se, että Lahden kirjastosta löytyi vuonna 2000+jotain Chiralitya! Lahdesta, jonka muu panostus mangaan oli viisi osaa Ranma1/2:ta! Aika kökköisestihän se kyseinen Chirality oli painettu ja siitä oli itse asiassa tarjolla vain yksi osa, mutta tästä kohtaamisesta voisin oikeastaan sanoa yurikiinnostukseni alkaneen. Lueskelin sitten Chiralitya salaa lukunurkassa kun en kehdannut lainata sitä: se kuuluisa pokerinaamani jolla ostetaan suomenkielistä jaajoa omasta lähikaupasta kehittyi sitten joskus myöhemmin.

Chiralitystä lisää myöhemmin, koska kaikesta yuriudestaan huolimatta siinä on käänteitä, jotka vetävät sitä TG:n suuntaan (hmmmm, Ranma + Chira, voiko tämä olla sattumaa Lahden kirjasto?) ja olen suunnitellut postaavani TG:stä oman osansa myöhemmin. Tänään, koska on koeviikko ja olen lähinnä päntännyt datiivipainotteisia verbejä, hörisen mieluummin jotain epäselvää tisseistä kuin rasitan aivojani millään syvällisellä, ja aihevalinnasta johtuen laitan sen piiloon ettei kukaan ahdistu liikaa: sopii varautua täyteen alastomuuteen jos aikoo lukea tämän postauksen. Koska Urushihara.

Haaremeita viikonlopulle.

Haaremisarjat ovat yurissa harmittavan harvinaisia, mutta kyllä niitä silti löytyy. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Shitsurakuen, josta kirjoitin aiemmin, jossa päähenkilö pyörittää kaikkien haaremisarjojen perus-perusmimmiryhmää ympärillään. Koska olen kuitenkin Shitsurakuenista jo puhunut voisi olla parempi esitellä jotain ihan uutta, ja valitsin tähän tarkoitukseen kaksi samalla teemalla mutta eri asetuksilla toimivaa sarjaa: Iono-sama Fanaticsin ja Gokujou Dropsin.


Iono-sama Fanatics

Miyabi Fujiedan Iono-sama Fanatics on tarina jonkin mikäliemaan hallitsijattaresta, joka saapuu Japaniin etsimään uutta seuraneitiä/jalkavaimoa ja nimenomaan Japaniin siksi, että hänellä on fiksaatio mustiin hiuksiin. Aluksi ei oikein tunnu tärppäävän, mutta sitten löytyy tyttö nimeltä Eto joka tarpeeksi varomattomasti (tähän kohtaan liittyy jonkinlainen kulttuurirelevantti lolpun) antaa ymmärtää ehkä että jotta koska kun jos vaikka mahdollisesti suostuvansa. Kuningatar Ionolle tämä tarkoittaa samaa kuin oi kyllä kanna mut vuoteesees joten sen hän sitten yksin tein tekeekin.

Tälleen mäkin yrittäisin iskeä mimmejä.

Itse tarinassa ei juurikaan ole päätä eikä häntää, juoni pomppii, mikään ongelma ei oikeasti ollut ongelma eikä kukaan pahis oikeasti pahis, aina välillä riisutaan neiti Eto väkisin ja hihihi. Kaikki ongelmat pyörivät Ionon haaremin ympärillä - vaimokkeita kun on kerääntynyt jo bouttiarallaa 50 000 jos oikein muistan - ja uusia, sieviä kumppaneita esitellään vikkelään tahtiin. Mutta haaremisarjassa tämä on helppo ymmärtää ja kerrankin on tarjolla oikeasti erilaisia hahmoja, ei pelkästään niitä geneerisiä "tämä on tsundere", "tämä on lolita" jne. Perustyypitkin löytyvät, mutta onneksi niitäkin on vähän viilattu, esim. lolitahahmo ei ole mitenkään erityisen lapsekas, tsunderet ovat kaikki toki välillä vähän tsuntsun, mutta suurimman osan aikaa ihan avoimesti deredere. Vähän niinkuin normitsunderen käänteinen versio.

Kaks rillipäätä ei jumankauta mahdu samaan sarjaan!

Iono on muutten hahmona hervottoman hyvin tehty. Höhlä ja sählä, omapäinen, ei huolehdi turhia tai pahemmin piittaa muiden mielipiteistä mitä tulee yksityiselämään (itsevaltiaskuningattaren ei ehkä niin tarvitse), kunniantuntoinen, arvokas ja luotettava. En ihan oikeasti tiedä miten tässä on onnistuttu, mutta Iono vetää jotenkin jalat alta joka käänteessä, minulta ainakin. Lukijaa viedään kepeästi ensin uskotellen, että kuningatar on ärsyttävä ja nolostuttava, ja yhtäkkiä ilmenee ettei hän emmi laittaa henkeään peliin suojellakseen vaimokettaan - mitä tahansa niistä viidestäkymmenestätuhannesta. Niisk nyyhk minuun puree tämä en tiedä miten teihin.

Iono on myös siitä mielenkiintoinen, että hän hyväksyy naistensa sivusuhteet toisten seuraneitien kanssa. Tästä kehitetään söpöjä sivujuonia, jotka tuovat hommaan lisää mielenkiintoa: toki Ionoakin katselisi ihan iloisena, mutta erilaiset paridynamiikat elävöittävät tarinaa. Argen äiti ja sobakokki ovat ehkä oma henk. koht. suosikkini näistä, vaikka se "vau miten tiede on kehittynyt viidessä vuodessa, pistin sut paksuksi!" juttu saattoi ehkä mennä vähän yli... no, se johtui todennäköisesti siitä että sarja peruttiin ennen kuin edes sen toinen osa ehti painoon, ja piirtäjälle on tullut hoppu lopettaa ilman että tarina pääsisi kärsimään (tai saattoihan se myös vetää lopun överiksi jonkinlaisella kostomielellä, mistäs sitä tietää - noeivaite). Ei kyllä käy lukijalle mitenkään epäselväksi, että sarjaa oli alunperin suunniteltu pidemmäksi ja olenkin hieman surullinen että sen piti loppua niin lyhyeen.

Gokujou Drops

Äh, tuli väärä kuva sori...

Nnnnnonnih!

Lisää söpöstely hömppis-homppistelua, nyt Mikuni Hazimelta! Komari Maezono on vihdoin saanut muutettua kotoa, mutta ehtona on että hän muttaa koulun asuntolaan. Asuntola on täynnä, mutta yksi yläluokkaisia tytsejä puolillaan oleva rakennus voisi vielä onnata, olettaen että joku sen asukeista on suostuvainen suosittelemaan häntä muille. Pienen sattuman johdosta Komari pääsee Yukio Himemiyan juttusille ja menee tekemään sen virheen että sanoo suotuvansa ihan mihin tahansa saadakseen asuntolapaikan... Komarista tulee Yukion henkilökohtainen palvelija ja palveluksiin kuuluu tietysti myös sängyn lämmittäminen. Gokujou Drops menee lisäksi ns. "asiaan" suht vikkelään, eli ekat lakananheiluttelut tarjoillaan bouttiarallaa kymmenennellä sivulla.

Haaremiksi luokittelen tämän siksi, että vaikka päähenkilö ei sellaista varsinaisesti pyöritäkään ovat kaikki asuntolan neidit vuoronperään semeämässä häntä enemmän tai vähemmän väkisin. Ei hätää, kyseessä on justiinsa se tavanomainen tyyli jossa ahdistelun kohde jostain syystä keksii pitävänsä siitä kovasti (tai ehkä tämä olisi päinvastoin otettava varoituksena). Muutoin touhu on aika samantyyppistä kuin kaikkien niitten hetskuhaaremien kanssa joissa jollekin onnekkaalle kundille siunaantuu jotenkin automaattisesti hirveä lauma himokkaita naaraita. Gokujoussa ne ovat vielä lisäksi aika geneerisiä haamerisarjamisuja, mutta tämä tuskin haittaa jos haaremisarjaa etsiikin.

Kuvassa Little Devil type ja Cool type.

Sarja repii paljon huumoria hieman kulahtaneesta rikkaat haihattelijat vs. köyhä, mutta realistinen tyttö yläluokan koulussa. Kuulostaako tutulta? No näyttää myös! En voi välttyä jatkuvasti vetelemästä onyhtäkuinmerkkejä erääseen toiseen, hyvin suosittuun sarjaan. 

Isot sulkeet nyt tämän kuvan ympärille etten vahingossakaan mainitse sitä.

Jos tästä nimeltämainitsemattomasta sarjasta nimittäin vaihdettaisiin kaikkien sukupuoli naiseksi, lisättäisiin mimmeille aivan hervottomat libidot ja tehtäisiin sarjan lolishota+villijätkä -parista pääpari niin näinhän se varmaankin toimisi. Asuntolasta löytyy myös sofistikoituneen oloinen juonitteleva ketku Yanagi, Kunikidan insestikaksoset jotka ovat jatkuvasti nokittelemassa toisiaan, Fujiie the ~*presidenttiiiiiih!*~ jolla on suurehko faniklubi koulun tyttöjen joukossa sekä yksi kirjoihinmenevä Yoshikawa, itsensä loppujoukon toilailujen ulkopuolella pitävä hahmo.
Ai niin, ja koulun nimi on Ohtori Girls' Academy. HMMMMM.

No ei sentään Suou Girls' Academy.