Aloinpa päivänä muutamana lukemaan Shitsurakuenia koska alku vaikutti lupaavalta. Nyt olen kuitenkin pettymyksekseni joutunut toteamaan että EJJJ JUMANKAUT- NEI EKKI EJ. Seuraan sarjaa silti yhä tiiviisti sillä luontoni ei muuta salli, ja seuraanhan Hen:iäkin hups en oikeasti seuraa älkää uskoko!
Tooru Naomuran Shitsurakuen on tarina koulusta nimeltä Utopia, jossa osa opiskelijoista (ne, joita kiinnostaa, ja ne joilta ei kysytä) pelaavat Excalan-nimistä virtuaalipeliä toisiaan vastaan. Pelaajat ovat kaikki poikia ja aseina käytetään tyttöjä, kunnes jonkin ihme bugin takia Himoto Sora pääsee peliin mukaan taistelijoiden puolelle. Lukija epäilee tätä tosin jo alusta alkaen: Soran koulu-uniformu eroaa tyttöjen vermeistä sillä, että minihameen sijaan hänen uniformuunsa kuuluu pyöräilyshortsit ja lisäksi hän höyryää kovaan ääneen joka paikassa haluavansa olla ritari joka suojelee kaikkia tyttöjä. Sitten Utena, tarkoitan Sora, näkee halluja joissa joku randomi nainen ilmoittaa Soran pystyvän halutessaan pelaamaan peliä ns. väärään maaliin.
Pelin idea on lyhykäisyydessään tämä: kaikki alkoi siitä, että pojat häiriköivät tyttöjä. Tyttöjä oli suojeltava, joten heistä tehtiin aseita poikia vastaan ja varten. Virtuaalimaailmassa tämä toteutuu siten että ensin varaat omasi ja sitten ei kun nyrkkiä narttuun ja kyllä se ase sieltä löytyy. Osuma toisen aseesta sattuu jonkin verran, mutta ei läheskään niin paljon kuin aseeseen sattuvat osumat siihen, eli häviävä mies sanoo au mutta jos hänen aseensa eli tyttönsä vaurioituu, se sanoo argl. Useat pojista treenaavat asettaan vetämällä sitä rivakasti lättyyn huonosti menneen pelin jälkeen, minkä logiikka ei mennyt ihan perille, mutta veikkaan että sillä korostetaan kuinka julmassa asemassa tyttöressukat ovat.
Kamelinvarvas get!
Niiiiiiiin tällä piti siis jotenkin suojella tyttöjä seksuaaliselta häirinnältä? Itse asiassa siinä vain varataan kullekin taistelijalle oma häiriköinnin kohde. Tämä on tosin turvassa muilta, sillä toisen aseen hiplailu kostautuu sanktioina itse pelissä. Aseita saa kuitenkin omittua voittamalla toisia taistelijoita, koska hävinnyt joutuu luovuttamaan omansa voittajalle olettaen, että se voittajalle kelpaa. Huonot, heikot ja vaurioituneet aseet ovat hyödyttömiä ja jätetään suosiolla entiselle omistajalle joka on niiden kanssa pääsemättömissä. Hyvillä taistelijoilla taas on jopa varaa valita mitä elliä milloinkin rynkyttää.
Enter Sora: oho oho Sora on yllärispylläris levelillä 9000 siitä huolimatta ettei ole koskaan aiemmin pelannut peliä, ja johan alkaa Soralle herua! Tässä vaiheessa lienee paras mainita että kyseessä on GL-henkinen haaremisarja. Eli Sora alkaa keräillä tyttöjä, jotka kaikki leimautuvat häneen epäilyttävän voimakkaasti. Siitä seuraa ongelmia.
Peliä pelaava tyttö on friikki ja hänen aseensa saavat ikävää mainetta. Lisäksi ne on helppo tunnistaa: joka mimmi jolla on omistaja saa tissivakoonsa leiman merkiksi tästä. Valitettavasti sama bugi joka mahdollisti Soran osallistumisen myös toimii tässä häntä vastaan. Poikien leimat ovat identtiset, mutta Soran on erilainen. Kaikki tytöt eivät lepakon mainetta halua joten Soran voittokulku käy ongelmalliseksi, ja ratkaisu löytyy pojasta, joka suostuu auttamaan koska on "tyttöjen ystävä" VAI ONKOHAN, DUN DUN DUUUUNNNNN.
Shitsurakuen kaatuu omaan kaksijakoisuuteensa. Kaikki pojat ovat julmia hirviöitä joista suurin osa vieläpä nauttii tyttöjen piinaamisesta, kaikilla on pahishymy jota käytetään todistamaan että nämä ovat nyt niitä pahiksia, yksi ainoa poika ei ole suoranaisesti häijy mutta hän onkin nössö. Tytöt ovat hyviksiä paitsi yksi, mutta ei hätää, sillä taiteilija ei halua jättää mitään lukijan päättelykyvyn varaan, silläkin on pahishymy ja lisäksi jonkinlainen pakkomielle koulun suosituimpaan poikaan, niinkuin pahisutytöillä nyt pakkaa olemaan.
Tarkoitus olisi kai sympata mimmejä ja inhota poikia, mutta valitettavasti minulle ainakin kävi toisinpäin. Tytöt ovat Soraa lukuunottamatta avuttomia laakamatoja joiden henkinen kestokyky on luokkaa lumiukko Saharassa, ja joiden suurimmat avut tissien lisäksi ovat pers- tarkoitan ininä ja ylenpalttinen hyödyttömyys. Sanon vaan, tuossa koulussa minäkin dunkuttaisin ne suurella riemulla! Sovinismi, mikä ihana aate!
Hyvinä puolina mainitsen kuitenkin, että Sora hahmona on perus shounenkääliö jolla nyt sattuu olemaan pimppa, propsit taiteilijalle ennakkoluulottomuudesta (vaikka jos siihen suuntaan lähdetään, niin onhan vastaavaa jo nähty noin siljoona kertaa, poikahahmoissa). En tiedä teistä muista, mutta on vaihteeksi viihdyttävää nähdä oikeasti rouheita tyttöjä, Sorakin pärjää useimmiten ilman ulkopuolisten apua, mikä on suhteellisen harvinaista. Ja vaikka tuossa nyt valitinkin tyttöjen säälittävistä hahmosuunnittelusta niin ovat ne ainakin nättejä ja, kuten haaremisarjaan kuuluu, virkistävän erinäköisiä, eli se minkä taiteilija jätti vähemmälle huomiolle pään sisustasta korvataan kyllä tarkkaan harkituin kurvein. Tästähän syystä haaremisarjoja luetaan, joten Shitsurakuenin voi sen suhteen huoletta luokitella ainakin ööh, kiintoisaksi teokseksi. Varoitan silti, että sen lukemisesta voi oikeasti nauttia vain, jos räikeä miesviha ja latteat, epäkiinnostavat pyhimysnaishahmot eivät helposti käy sapettamaan.
Enpä oikein tiedä voiko varsinaisesti puhua miesvihasta, kun mies tekee miehille suunnattua sarjakuvaa jonka pääasiallinen sisältö on nättien tyttöjen seksualisoitu rääkkääminen.
VastaaPoistaMies ei voi olla miesvihaaja? :D? No ehkä ei sitten, mutta edelleen mielestäni tässä mangassa miespuoliset hahmot ovat niitä, jotka ottavat kuonoonsa kovemmin. Tyttöjen rääkkäys toki kuuluu asiaan, väittäisin että kyse on manga/anime -perusteemasta "tyttöjen kiusaajaa on aina täysin oikeutettua vetää lättyyn", mutta huomattavasti suurempi osa tästä mangasta kuluu kyllä miesten kuin naisten hakkaamiseen.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa siinä, että tällaiselle setille löytyy kohdeyleisönsä, mutta epäilen suuresti ettäkö se olisi tarkoitettu "nättien tyttöjen seksualisoidusta rääkkäämisestä" kiksinsä saaville. Tytöt eivät ensinnäkään alistu tarpeeksi, ne pistävät kampoihin ja ovat vakavastiotettava vastus, minkä lisäksi näitä tytönrääkkäysmomentteja käytetään lähinnä esittämään kuinka mimmit bondaavat yhteisen vihollisen edessä ja sitten rullaavat sen koulun taakse.
Toivon kyllä, että tarina alkaisikin esittelemään monipuolisempia hahmoja kunhan se tuosta etenee...
Yksi kriittinen ero on se, että miehet ottavat sarjassa kuonoon pääasiassa (enemmän tai vähemmän) tasaväkisessä taistelussa, kun taas naisten kohdalla valtasuhde on huomattavasti epätasapainoisempi - heitä eivät vedä lättyyn vastustajat, vaan omistajat. Määrä ei korvaa laatua.
VastaaPoistaItse asiassa näkisin asian olevan pikemminkin niin päin, että kiusaajien lättyynvetäminen toimii kiusaamisen oikeutuksena, ei tarvitse lukijaparkojen potea huonoa omatuntoa. Funktio on samantapainen kuin monissa sarjamurhaajatarinoissa ja vastaavissa, naisten (huomattavan usein nimenomaan naisten) toisinaan lähes pornograafiseksi yltyvä nirhaaminen on ihan okei kunhan nirhaaja esitetään pahiksena ja hirviönä ja jää mielellään vielä lopussa amerikkalaisia perhearvoja edustavan hyvän poliisin nappaamaksi.
Toki kuvioita hämärtää paikoin aika vahvastikin se, miten erinomaisen go beyond the impossible and kick reason to the curb Sora paikoitellen on. Naishahmo päähenkilön ja yltiöurhoollisen sankarin roolissa, shonensankarin sankaruus puskemassa vastaan naistenrääkkäysnarratiivien perusperiaatteita, luo sarjan rakenteelliselle tasolle ihan mielenkiintoisen konfliktin, jonka ansiosta tätä jaksaa yleensäkään lukea, Kummalle puolelle koko höskä lopulta kallistuu? Kaikesta yllä lässyttämästäni huolimatta sarjasta löytyy vielä niin paljon ambivalenssia, ettei mitään voi sanoa niin varmasti kuin olen tässä sanonut. Lienee parempi pitäytyä enemmistä analyyseistä kunnes tarina on saatu päätökseen.
(Ja toki mieskin voi olla miesvihaaja, ja itse ainakin kokisin sarjan lukijoilleen tyrkyttämät pantsunvilautukset yms. (wink wink, nudge nudge, tästähän te tykkäätte, eiks vaan) tietyllä tapaa miehiä aliarvioivana ja halventavana, mutta se ei taida ihan olla sitä mitä yleensä miesvihalla tarkoitetaan.)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNghnghngh uusiksi tämä kommentti koska näemmä siitä puuttui kokonaan keskiosa ja ylenpalttiset typotkin alkoivat ottaa aivoon:
VastaaPoistaHyviä pointteja, ja ehdottomasti ajattelemisen arvoisia! Shitsurakuen kuitenkin vetoaa myös naisyleisöön - ehkä juuri tuon rämäkän pääosan takia. Allekirjoittanut ainakin saa Utenamaisia viboja pariin otteeseen. Korostankin, että alunperin luulin pitäväni tästä sarjasta. Nykyään seuraan sitä enää sillä pienellä toivolla, että saisin jonkin syyn pitää siitä uudelleen.
Ja voi sanoa, että raja sen suhteen miten esitetään naisten rääkkäys huba-huba ja naisten rääkkäys turpiinvedon-oikeutus on vähintään epäselvä. Kuitenkin, yleensä vinkit voi lukea siitä, miten asia esitetään, eikä kyllä tulisi ensimmäisenä mieleen Shitsurakuenia lukiessa, että tässä nyt oikeutettaisiin itse kiusaamista millään tavalla, varsinkin kun koko sarjan kantavana juonena on lopettaa kyseinen kiusaaminen.
Myöskin olettaen, että kyseessä olisi nimenomaan mimmienrääkkäys_manga, näytetään itse rääkkäämistä yllättävän vähän in action (muistan näin nopeasti vain yhden ruoskimiskohdan, joka sekin oli juuri tällainen mainittu bondaushetki). Enemmän näytetään sen tuloksia, ruudussa kuuluu SLÄP ja sitten näytetään mimmiä ryömimässä maassa laastari poskella vikisemässä. Tosin kys. mimmit nostavat painetta pään sisällä niin että sitä varsinaista turpiinvetoa alkaa melkein toivomaan.
Voisi sanoa, että jos tällä tavoitellaan sadisteja niin eräänlaisella mahalaskutekniikalla siinä varsin hyvin onnistutaankin, mutta kovin toimiva tämä manga ei ole kumpaankaan suuntaan.
Ja tuosta mieslukijoiden aliarvioimisesta... tätä sarjaa lukee tosiaan tietääkseni myös suurehko naisyleisö. Ja vaikka tekijä kuinka hihittelisi kustannnuksellamme saabisun suhteen niin tosiasia silti on, että siitähän me (ainakin jotkut tietyt lukijat, blogin pitäjä ei tunnusta mitään koskaan milloinkaan) pidämmekin. :D