Ragnarök City.

Satoshi Urushihara on suosikkejani muutamasta mielenkiintoisesta syystä, joista yksi eikä suinkaan pienin on se, että Lahden kirjastosta löytyi vuonna 2000+jotain Chiralitya! Lahdesta, jonka muu panostus mangaan oli viisi osaa Ranma1/2:ta! Aika kökköisestihän se kyseinen Chirality oli painettu ja siitä oli itse asiassa tarjolla vain yksi osa, mutta tästä kohtaamisesta voisin oikeastaan sanoa yurikiinnostukseni alkaneen. Lueskelin sitten Chiralitya salaa lukunurkassa kun en kehdannut lainata sitä: se kuuluisa pokerinaamani jolla ostetaan suomenkielistä jaajoa omasta lähikaupasta kehittyi sitten joskus myöhemmin.

Chiralitystä lisää myöhemmin, koska kaikesta yuriudestaan huolimatta siinä on käänteitä, jotka vetävät sitä TG:n suuntaan (hmmmm, Ranma + Chira, voiko tämä olla sattumaa Lahden kirjasto?) ja olen suunnitellut postaavani TG:stä oman osansa myöhemmin. Tänään, koska on koeviikko ja olen lähinnä päntännyt datiivipainotteisia verbejä, hörisen mieluummin jotain epäselvää tisseistä kuin rasitan aivojani millään syvällisellä, ja aihevalinnasta johtuen laitan sen piiloon ettei kukaan ahdistu liikaa: sopii varautua täyteen alastomuuteen jos aikoo lukea tämän postauksen. Koska Urushihara.

Rachel, joka on tähän mennessä elänyt varsin eristetysti saapuu uuteen oppilaitokseensa joka sijaitsee kaupungissa nimeltä Ragnarök City. Kaupungin rakenne on kerroksittainen, ja ylemmät kerrokset ovat vauraampia kuin alemmat. Kaikenlaiset transplantit ym. ovat mahdollisia ja suosittuja, mutta ne myös erittelevät kantajansa eri arvoasteikoille: metalliset osat ovat halpoja joten sellaisen kantaja on alaluokkaa, eläimiä imitoivat bioimplantit taas ovat rikkaampien hupia, samoin kuin siivet ja terävät korvatkin. Rikkailla on kuitenkin mahdollisuus pitää itselleen sivussa kloonikroppaa, joten default asetukset voi palauttaa aina niin halutessaan. Tämä on tärkeää siksi, että kokonaista ihmisvartaloa arvostetaan suuresti. Köyhillä kun implantit ovat yleensä pysyviä, lisäksi on oma kyborgien ja robottien luokkansa jne. jotka lasketaan alempiarvoisiksi.

Koulussa Rachel tutustuu kauniiseen ja suosittuun vanhempaan opiskelijaan nimeltä Kaede, johon tuntee heti suurta vetoa, sekä tämän lapsuudentoveriin, Meihin. Vaan miten käy Rachelin tarkoin varjellun salaisuuden, jonka ilmitulo voi johtaa hyvinkiin vakaviin seurauksiin, ja jonka takia hän on elänyt tähän asti piilossa muulta maailmalta?

Ga Ga Ooh La Laa...

Tämä kaikki kuulostaa lupaavalta, eikö? Voisi olla mielenkiintoinenkin tarina tuloillaan! Ja niin tavallaan onkin, mutta vähän eri syystä kuin luulisi (ellei tiedä jo valmiiksi mitä Urushiharalta on lupa odottaa). Koko tuo hieno pohjustus nimittäin toimii vain selityksenä sille, että tällaisessa maailmassa ihmiskropan omaavat tietysti haluavat näyttää sen kaikille. Tsekatkaas nää nännit, ei oo metallin rippustakaan! Voi Urushihara...

No joo, muistaakseni jotain vastaavaa selitystä käytettiin Chiralityssäkin sille että yhtäkkiä mimmeillä on päällään jotain nilkkain ja kaulus -tason hepenettä. Tämä voisi haitata jos oltaisiin kylmässä ilmastossa, mutta Urushiharan maailmassa sitä joko tuskin huomaa tai se toimii hyvänä tekosyynä kaapata joku soma nuorempi opiskelija lusikkaan "lämmittelemään". Ja koska Rachel ei ole tottunut tällaiseen menoon niin oneesamat voivat opettaa - ja opettavatkin - tottumaan siihen, plus katsojat saavat tissejä. Paljon. Ja paljon kaikkea muutakin, koska ideana on että ihan_kaikki näytetään.

Virallinen Cooper-testin uniformu.

Itse juoni on, tuotas... hei, tietääkö kukaan onko tässä tarinassa juonta? No joo, Ragnarök City ainakin todistaa sen että luen melkein mitä tahansa missä on tissejä. Urushiharan kanssa pakkaa välillä olemaan niin, että juoni/tissit/värikuvat, voit valita kaksi (paitsi jos valitset juonen ja värikuvat, silloin tissit tulevat mukaan automaattisesti). Ragnarökin tarina latistuu mitättömäksi taustahälyksi, koska tottakai on tärkeämpää näyttää niitä erilaisia tapoja joilla naiset voivat olla täysin alasti ja silti muka pukeissa. Urushiharan tyyliin kuuluu toki roima määrä saabisua, mutta tämä sarja kyllä vetää överit siinäkin.

Ihan loogista: kähmintä on pomon harmiton pikku harrastus ja iltatoimenpiteisiin kuuluu kaverin tissien rasvaus "etteivät ne vanhetessa riipahtaisi".

Itse asiassa tämä on yksi Ragnarökin viehättäviä puolia. Kun saabisua pullautellaan silmille niin uskomattoman hilpeillä tekosyillä kuin tässä sarjassa on lopputuloksena epämääräistä hihittelyä ja tissejä, ja tissejä, ja nättejä tyttöjä ja tissejä. Sopii koeviikon rasitusten lomaan tai mihin tahansa aivojen nollausta vaativaan olotilaan kuin mininenä otsaan. Lisähupia saa Chirality -bongauksista! Nyt tekee melkein mieli pyytää anteeksi teiltä kaikilta, jotka olette lukeneet tänne asti, mutta MIEHEN TIE, joko pidän julkisesti Urushiharasta tai en ole minä!

Carol mainittu!