Elfquest.

Eli suippokorvia kehiin koska kyseessä on ensimmäinen lempisarjakuvani ikinä, löysin sen kotikirjastostani esiteininä ja olin myyty.

Elfquestin maailma on lyhykäisyydessään tällainen: kauan, kauan sitten haltsut etsivät uutta asutettavaa maata itselleen ja pienen peikkojen aiheuttaman ohjausvirheen johdosta laskeutuivatkin valitsemalleen planeetalle muutaman vuosituhannen liian aikaisin. Ihmiset olivat juuri ja juuri oppineet käyttämään työkaluja ja kaivelivat toisiltaan täitä huvin ja välipalan vuoksi, ja haltsuista ne eivät pahemmin perustaneet vaan kävivät siekailematta kimppuun aina kun nelisormen näkivät. Sitten vähän evoluutiota peliin, ja lopputuloksena oli joukko haltijaheimoja joilla ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin pitkät korvat, puolen naaman kokoiset silmät, niukat tamineet ja hyvin vapaa asenne seksiin. joten nyt alkaa selvitä miksi tahdon höyrytä Elfquestista juuri täällä. Ja varsinkin tietyistä haltsumimmeistä erityisesti.


Haltijoiden elämää varjostaa muukin kuin naapurikylän ihmisten jatkuva kansanmurhatalkoo. Ne eivät nimittäin yleensä pysty lisääntymään ilman hämmentävää tunnetila nimeltä "tunnistaminen" joka käytännössä tarkoittaa, että kaksi haltsua yllättäen tahtoo raivokkaasti panna toisiaan ja sairastuvat jolleivät saa. Koko toiminto perustuu siihen, että haltijat ovat telepatiataitoisia soluasteelle saakka, ja toisinaan jonkun parin aivojen lisko-osiot hogaavat että tuossa nyt olisi toooosi yhteensopivat geenit ja WHAM BAM (Darwin arvostaisi). Joten hankalia tilanteita sattuu silloin tällöin kun vakiintuneesta parista toinen tunnistaakin jonkun muun. Tällöin pari voi joko erota, tunnistaneet voivat käydä kiksauttamassa ja sitten alkuperäinen pari palaa yhteen, tai uuden kumppanin voi myös halutessaan liittää perheeseen ja elää sitten moniaviossa.

Tästä tunnistamisjutusta poikkeuksen tekevät Go Back:it, jotka ilmeisesti saavat lapsia ilmankin, mutta ne toisaalta kuksivat toisiaan niin vimmalla ristiin ettei sitä ehkä tarvita... lisäksi, koska niitä huvittaa sotia, ne myös tippuvat nuorina joten geenialtaassa on pulahdettava ajoissa tai se on sukupuutto se. Tunnistaminen on nimittäin alunperin kehittynyt nimenomaan turvaamaan sen, että jälkikasvua ylipäätään tulee. Alkuperäiset haltijat kun olivat kuolemattomia ja täten lakanneet lisääntymästä kokonaan. Haltijaheimoista nimenomaan ne ovat lisääntymiskykyisiä joissa myös kuollaan, ja perusheimojen syntyvyys menee kutakuinkin näin: Go Back:it (sotivat itseään säännöllisesti hengiltä) - Sudenratsastajat (kuolevaisia by default) - Aurinkoväki (vain onnettomuudet verottavat) - Sinisen Vuoren haltijat (elävät koomassa mutteivät kyllä kuolekaan).


Sarjan luojat, pariskunta Wendy ja Richard Pini ovat ilmoittaneet haltijoiden olevan täysin 50-50 bi-seksuaaleja, millä saakin hyvän syyn piirrellä saabisua metsässä nakuna tanssivista Leetahista ja Illanhämystä. Näillä kun on "syvä ystävyyssuhde" joka sai alkunsa siitä kun parantajataitoinen Leetah pelasti Illanhämyn elämänkumppanin, Punapeitsen - huh huh kuka nämä nimet suomentaa - no joka tapauksessa Illanhämy myös tuki Leetahia kun Sudenratsastajat eivät diganneet mimmistä jonka seksinpihtaaminen rampautti heiltä heimopäällikön. Leetah on muuten mielestäni vähän turhan täyd-hell-hinen mutta pidän hänestä juuri tuon "Oon kyl kovempitahtonen ku joku tyhmä geeni!" -asenteen takia.

Pojillakin on omat hupansa, esimerkkinä Terä ja Taivastieto, joista Taivastieto jopa eräässä tarinassa tunnustaa tämän senhetkiselle tytsylleen: "male wolves mount each other for sport." Sitten hän kiirehtiikin vakuuttamaan että HÄN kuitenkin tykkää enemmän tytöistä ihan totta.
Taivastieto on muutenkin kova jätkä ettäs tiedätte. Pari viikkoa uudessa kylässä ja sillä on kolme uutta tyttistä, jotka siihen asti ovat eläneet keskenään kolmen lepakkokimpassa. Tehkää perässä.

Erinäisiin parituksiin lähinnä viitataan. Seksuaalisuus ei ole kauhistelun aihe EQ:ssa, ja vaikka se onkin tärkeä teema jää se siltikin enimmiltään ohjaavaksi sivujuonteeksi, joten homoseksuaalisuuttakaan ei tuoda sen kummemmin esille. Samaa sukupuolta olevat parit saattavat kävellä käsi kädessä jossakin ruudussa tai muuten kaulailla, mutta tästäkään ei aina voi päätellä mitään - esim. Aurinkoväki on halipusi -sakkia toisiaan kohtaan luonnostaan. Itse pidän tällaisesta lähestymistavasta valtavasti koska se on mielestäni elegantimpaa kuin väkinäinen dramunhaku aiheesta "nyyhkis meil on samat värkit", ja sopii kyseiseen maailmaan ja Pinien haltijoiden perusolemukseen hyvin. Lyhyesti sanoen logiikka pelaa.

Leetah ja Illanhämy:

Missään vaiheessa ei näiden kahden lähentymistä kummemmin näytetä, mutta kunnon fujoshi näkee viitteet kyllä syvästä sisarellisesta ystävyydestäkin. Illanhämy puolustaa Leetahia raivokkaasti kokonaista susilaumaa vastaan aina kun tarve vaatii ja todistettavasti Leetah on ainakin kerran seuraamassa aitiopaikalla kuinka Illanhämy viiksaisee Punapeistä. Leetah nimittäin on, kuten ehkä mainittu, parantaja ja pystyy auttamaan lapsenteossa vaikka tunnistaminen puuttuisikin. Tytöt myös käyvät välillä kahdestaan hyppelehtimässä alasti metsässä, hivellen toisiaan tanssin estetiikan mukaan.

Illanhämy ja Leetah eivät ole kuitenkaan seurusteleva pari sanan varsinaisessa merkityksessä. He hengaavat kahdestaan lähinnä huvittelun merkeissä, mikä lämmittää vanhan tädin mieltä suuresti. Tyttöjen välinen ystävyys on sitten kaunista! fap fap

Tyleet ja Kasteenhohde (ja Tähyäjä):

Tässä on monimutkaisempi tapaus, sillä kyseessä on moniavioinen perhe. Tyleet on Illanhämyn ja Punapeitsen tytär, nimetty Leetahin mukaan muuten, ja reippaasti molempia muita nuorempi. Toisaalta kun kaikki kolme ovat yli viisisataavuotiaita, ei ikäerolla ehkä ole enää niin väliksikään. Pariskunnalla on entuudestaan yksi lapsi jonka Kasteenhohde kävi nykäisemässä liitoliskohaltsun kanssa sivumennen (se tunnistaminen ei ole mikään kivakiva juttu aina!), ja Tyleet tuo perheeseen toisen koska hän tietenkin tunnistaa Tähyäjän. Vanha pariskunta kuitenkin diggailee toisiaan niin tiiviisti, että bänksejä ei edes harkita, joten Tyleet vain liitetään mukaan. Ilmeisesti yhdistelmä toimii.

Vähän epäröin ottaa näitä kahta edes mukaan, koska Kasteenhohde on niin selkeästi Tähyäjän misu, mutta yhdessä nämä mimmit ovat vetoava pari. Tyleet on pitkälti kuin Kasteenhohde itse oli nuorempana, mitä nyt viisi kertaa itsepäisempi, ja flegumpi kuin gekkolisko. Kasteenhohteen asenne on alusta lähtien hyväksyvä ja ymmärtävä: hän on ollut itsekin tiukassa paikassa tunnistamisen tähden, eikä pidä Tyleetiä uhkana.


Vurdah, Maleen, Ruffel (Taivastieto):

Tämä kolmikko taas on aivan ehdottomasti otettava mukaan, vaikka mukana olikin yhdessä vaiheessa yksi mies! He olivat asuneet yhdessä nimittäin jo kauan ennenkuin Sudenratsastajat löysivät Aurinkoväen mestoille. Kolmikolla on niin erilaiset luonteet että on vaikea päätellä mikä heidät on alunperinkään yhteen vienyt: Ruffel on kikattava perusbimbo, Maleen token älykkö ja Vurdah enemmän temperamenttiseen suuntaan, mutta se heitä ainakin yhdistää etteivät he ajattele kovin pitkälle eivätkä siten myöskään haudo turhia.

Taivastieto otettiin mukaan puhtaasti hauskanpidon vuoksi, paitsi mitä nyt Vurdah tykästyi vähän vahvemmin kuin muut ja toivoi voivansa tunnistaa Taivastiedon. Loppukaneettina Leetah tuli kuitenkin jakamaan viisauttaan tyyliin tunnistaminen tapahtuu jos tapahtuu ja jos ei niin oi voi, mutta onhan nautinto nautinnonkin vuoksi arvokasta. Ei käy ilmi, hajottaako tämä tyttökolmikon vaiko ei: tarinaan jää pitkä aukko, jonka jälkeen Taivastiedon seurassa nähdään enää Ruffel ja Maleen, eikä kyseessä ole vakituinen suhde. Mutta ainakin se kertoo jotakin siitä, minkälaisten otusten kanssa ollaan tekemisissä.

Voisi tietysti väittää, että haltijameininki alkaa käydä epäuskottavaksi ja eihän tuohon kukaan pystyisi, ja tämä onkin totta mitä ihmisiin tulee. Mutta nyt ei puhutakaan ihmisistä, vaan haltijoista, ja niitä on aivan turha yrittää laittaa vertailuun. Ne ovat eri rotua kuin ihmiset, piste. Tämä juuri on yksi perustava syy siihen miksi arvostan Elfquestia niin korkealle, tämä järjestelmällinen tapa jolla Kahden Kuun maailma ja sen asukit on luotu. Eritoten arvostan sitä, miten haltijoiden käytös ja edesottamukset esitellään ymmärrettävällä tavalla. Niihin voi tiettyyn pisteeseen asti jopa samaistua, ollen silti aina turvassa syvällisemmiltä vaatimuksilta: ihmisen ei tarvitse olla haltija koska lol no et tod. ole!

Valitettavan usein tämä on silti yksi syy siihen miksi EQ:n fandom on välillä vähän pelottava. Pari kertaa keskustelufoorumia lukeneena totesin tunnelman olevan jossain Kassiopeian tuolla puolen, mikä sinällään on mainio asia muttei kuitenkaan minun juttuni, joten jätin koko fandomin sikseen. Jostain syystä ne luonteenpiirteet jotka tekevät haltsuista minulle niin viileän kovia ovat ihmisissä aivan kestämättömiä. Se ylenpalttinen siirappius, näin esimerkkinä.

Ja jotta tulisi ehdottoman selväksi miksi Wendy Pini on tosi jees, plus koska lähdin jo muutenkin rivakasti sivuraiteelle:

Wendy Pini nuorena cossaamassa Red Sonjaa!