Tokimeki Mononoke Jogakuen.

Englanninkieliseltä nimeltään Heart-Pounding Excitement at Mononoke Girl's Academy joten suonette anteeksi että käytän mieluummin alkuperäistä nimeä. Tätä piirtää Nangoku Banana, joka on virkistävä uutuus ainakin minulle. Tokimeki on niin uskomaton tapaus etten itse ole ainakaan lukenut mitään vastaavaa! Yleensä sarjoissa joita seuraan on aina jotakin joka käy hermoilleni, mutta Tokimekiä fanitan täysin kritiikittömästi.

Mutta asiaan. Tarina kertoo tytöstä nimeltä Arare, jonka elämässä tärkeinä päivinä on aina satanut. Niin sinäkin päivänä kun pitäisi aloittaa lukio, joten Araren äiti jonka tukka menee hirveään sotkuun kostealla säällä ei pääse saattamaan häntä. Arare päättää matkalla oikaista hautausmaan halki, ja siellä tietysti DUN DUN DUUUNN vastaan kävelee kaunis nainen jonka kaula venyy yllättäen metrikaupalla. Sitten täti tuumaa että Arare on tod. näk. uusi opiskelija joka yrittää lintsata ja kiskoo hänet mukaansa Mononoke -tyttökouluun jonka kaikki opiskelijat ja opettajat ovat perinteisiä japanilaismonsuja.


Heti alkuun käy selväksi, että täällä ei ole fiksua olla ihminen, ne kun kuuluvat useammankin hirviön ruoka/raiskauslistalle. Arare keksii hädissään olevansa ame-onna, sadenainen, ajatellen karkaavansa koulusta ensi tilaisuuden tullen... mutta hups, sisäoppilaitoksesta ei ole helppoa tämä pakeneminen. Onneksi heti löytyy yksi ystävällinen Kiri-niminen nekomata-tyttö ja kämppiksenkin kanssa käy, köhöm, tuuri, sillä vaikka Perolle ihminen maistuukin niin akaname:na hän tyytyy vain nuoleskelemaan Ararea. Akaname on "liannuolija" johon yleensä vetoavat vessanpöntöt yms, mutta ihminen on hyvä myös, eikä Peroa pysty asiassa pettämään. Onneksi juuri tämän takia Pero on ihmismyönteinen kuten Kirikin (nekomata on alunperin kissa, ja suurin osa niistä pitää ihmisistä vaistomaisesti) eikä häntä täten ilmianneta.

Muutoin mononokeja on aikalailla laidasta laitaan. Osa, kuten lehmätyttö tuossa, pistää kyllä miettimään ANTEEKSI MITÄ, JAPANI -tyylisiä ajatuksia... Sateenvarjohirviö? Löytyy. Tofuhirviö? Juuup. Takaraivosyömäri? Heheh. Ai niin, mainitsinko, että lehmätytön maitoa juomalla bosat kasvavat valtaviksi?
Mutta ei huolta, joukosta löytyy ihan perus ukkosöttiäisiä ja kappojakin.

Rokurokubi-sensei on aika iih.

Mutta muissa ongelmissa piisaa, sillä mononoke-tytsyt ovat, kuten mainittu, raiskausintoista sakkia, ja sekstailu jonkun niistä kanssa tekisi Ararestakin youkain. Sen lisäksi siis, että osa hirviöistä saattaisi huvittelun jälkeen todeta olevansa myös nälkäinen. Tietysti niin kauan kuin Ararea ei tunnisteta ihmiseksi on ainakin henkikulta suojattu, mutta valitettavasti ihmisissä on tietty piirre jota yhdelläkään hirviöllä ei ole ja jonka paljastuminen on estettävä hinnalla millä hyvänsä. Ja jos ei vaikeusaste ole vielä tasolla eeppinen niin lisätään peliin vakava ihastuminen mononokeen...


Tokimeki Mononoke on virkistävää luettavaa, sillä valtavirrasta poiketen se on oivaltava ja hilpeä, eikä kyllä jätä mitään sekopäisyyttä kokeilematta. Youkaiden erikoiskyvyistä ja -ominaisuuksista revitään kaikki mahdollinen hupi irti ja muistetaan myös näyttää paljasta pintaa varsin soveliaassa määrin, mikä on tietysti hyvin tärkeää minulle. Jotenkin se silti onnistuu tästäkin huolimatta olemaan myös vakavastiotettava rakkaustarina jossa osapuolilla on oikeasti sellainen ongelma, joka pitää heidät erossa toisistaan. Lisäksi Arare on juuri sellainen idiootti kuin teinit tuossa iässä vain osaavat olla, noh, ehkä hieman korostetusti mutta häntä on jotenkin todella helppo ymmärtää. Ja myös tsempata, sillä jostain syystä minulle ei ole vielä kertaakaan tullut minkäänlaisia aggroja Ararea kohtaan vaikken yleesä jaksa perus yuri-idareita kovin kauaa.

Yksi Tokimekin vahvimmista puolista onkin sen päähenkilö. Hieman surullista, ettei asia ole näin 80% yurista mutta kerrankin rupesin aidosti välittämään päähenkilön ongelmista (yleensä minua kiinnostavat enemmän sivuhahmot jotka joutuvat kärsimään niistä). Ja vaikka Ararekin tekee hölmöyksissään pahan virheen en oikein pysty syyttänään häntä siitä. Ero tulee vaikuttimista: siinä missä suurin osa yurisankarittarista pelkää lähinnä maineensa puolesta, Ararella on sentään pelissä aika paljon muutakin, esmes se että mononokena ei tarvitsisi sentään jatkuvasti pelätä tulevansa tapetuksi inhottavilla tavoilla, mutta hirviönä ei tietenkään olisi mitään paluuta takaisin omaan maailmaan. Mutta on Araressa muutakin. Arare ei ehkä ole mikään järjen jättiläinen mutta hänellä on käytännön tajua ja selvä käsitys siitä miten toisia sopii ja ei sovi kohdella. Jälleen tuntuu hieman hoopolta hehkuttaa tätä mutta valitettava tosiasia on että suurin osa yurisankarittarista ei kerta kaikkiaan näe omaa napaansa pidemmälle.

Suosittelen tätä sarjaa lämpimästi. Piirrosjälki on kaunista, hahmot mielenkiintoisia ja ne on kehitetty ajatuksen kanssa niin, että niistä alkaa oikeasti välittämään. Pienet välitarinat ovat oivaltavia ja lennokkaita, ja itse päätarina on vauhdikas ja mukaansatempaava, mutta kestää silti useita lukukertoja. Tunnelma muuttuu hilpästä sekshykkääksi ja siitä sydäntäsärkeväksi yhden aukeaman aikana mutta jotenkin silti uskottavasti. Oikeasti, nyt alkaa tuntumaan että luen sitä jotenkin silmälaput silmillä mutta en kyllä silti keksi mitään huonoa Tokimeki Mononokesta!