Yoshitomi Akihito.

Näin juhannuksen kunniaksi tarvitaan ehdottomasti postaus yhdestä suurimmista suosikeistani, Yoshitomi Akihitosta! Yllättäen kyseessä on jälleen moe-moe joka ei yleensä ole suosikkilistallani, mutta oi oi oi jos Yoshitomin teoksia pystyy lukemaan kylmänä niin, niin, niin ööh silloin ei varmaankaan arvosta hyvää moe-yuria! Tai ainakaan sitä moe-yuria mistä itse pidän! Hitto tämä poliittinen korrektius on hankalaa, sanoisin niin paljon mieluummin että jos ei tästä pidä on joko sosiopaatti tai on vaan niin paska maku ettei - no joo, eiköhän palata asiaan.

Yoshitomin erikoisalaa ovat lyhyet, kauniit tarinat, kuten toisella moe-suosikillani Morishima Akikollakin. Tämä ehkä viittaa siihen että kaikesta huolimatta kestän ylenpalttista söpöilyä vain tiettyyn määrään asti, mutta ainakin kaikki sanottava tulee sanottua tiivistettynä eikä menoon ehdi kyllästyä, kuten minulle joskus kävi Girl Friends:in kanssa kun jaarin jaarin pussaan-en-pussaan-en-yhyyeisekuitenkaantykkäämusta (Morinaga Miruku, olet kyllä tosi ihku silti). Tämän lisäksi Yoshitomi on tehnyt myös Blue Drop -nimisen pidemmän sarjan (jonka sisällä on silti monta pientä tarinaa), josta on tehty myös animeversio, mutta se oikastaan ansaitsisi kokonaan oman blogientrynsä.

Yoshitomi on kaikkien taustanjanoisten sankari!

Lempiasiani Yoshitomin teoksissa liittyy suoraan tarinoiden lyhyyteen: koska ne päättyvät sukkelaan, ehtii tekijä käydä läpi vaikka minkänäköisiä lesbovirityksiä aina The Beginning of Summerin hauskasta pikkutarinasta Evening Rain Feelingin vakavampaan, "oonko oikeesti vielä valmis tähän"-teemaan ja Blue Dropin hämmentävän kauniiseen post-apokalyptiseen maailmaan. Ja sitten on tietysti omituinen mutta hupaisa Suika, joka näyttäisi olevan jonkinlainen oodi arbuuseille, eli vesimelonia mahan ja lasten kahluualtaan täydeltä! Ruokaa syvästi rakastava täti Kaino koki syvää liikutusta pitkin matkaa, varsinkin loppukohtauksen kohdalla josta jälleen kerran käy ilmi että unelmat toteutuvat kyllä jos niihin vain jaksaa panostaa!

Pul.

Köh. Yoshitomin piirrosjälki on joka tapauksessa huikaisevan kaunista. Varsinkin taustoista pitäisi jo luovuttaa jonkinsortin palkintoja, niissä ei todellakaan oikaista missään vaiheessa vaan päin vastoin, esimerkiksi Blue Dropin rauniotalot meressä piirretään johdonmukaisesti samanlaisina ja niitä myös näytetään eri kulmista. Noh, scifistufussa tämä voisi vielä mennä ihan perinteisen maailmanlopun jälkiseuraamusten ihastelun piikkiin, mutta Yoshitomi ei poikkea linjasta kertaakaan. Vaikka tämän sanominen vähän klisheiseltä kuullostaakin, niin esim. Secret Streamia lukiessa pystyy varsin hyvin kuvittelemaan ympäristön, jossa kaikki tapahtuu. Päivän kuumuuden, auringonpaisteen ja kylmän, kirkkaan veden. Ja paljon teinityttöjen kauniita varpaita. Uhuu minusta on tullut varsin hyvä ehdokas kirjoittamaan lesboharlekiineja uhuu...

Kuis ois? :3

Suosittelen tätä piirtäjää varsin lämpimästi. Tarinoissa on jämpti juonikulku, aivan oikeita ongelmia joita ratkaistaan tai jotka jäävät kellumaan ihmisten välille, hahmot ovat uskottavia ja todentuntuisia - varsinkin pidän Beginning of Summerin toteamuksesta että tytöt nyt vain ovat vähän hankalia. Jos tahdot pussata niitä ne kutsuvat sinua oudoksi, mutta jos ne sitten haluavatkin sinun pussaavan etkä heti tee niin, ne suuttuvat. Mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä vakavampiakin teemoja, ihmissuhdedraamaa, kieli poskessa -menoa, ja jotain pientä ~*erotiikkaakin*~ on tiedossa. Eiköhän tässä ole toinen sellainen tekijä jota voin alkaa fanittamaan täysin kritiikittä!