Lempikirja.

Opiskelun välissä löytyi sopiva hiljainen hetki päivittelyyn, joten jatkanpas sitä joskus kauan sitten aloittamani meemiä. Tänään vuorossa lempikirja!

En juurikaan kuluta sapphista kirjallisuutta, joka valitettavan usein on joko A) yltiödramaattista, B) huonosti kirjoitettua purppurapornoa, C) telaketjuilua tai D) muuten vain liikaa sukupuolisuuntautunutta. Hyvä lesbokirjallisuus ei minulle tarkoita asian korostamista, vaan pidän siitä enemmän johonkin hahmoon oleellisesti liittyvänä asiana, jota ei kuitenkaan nosteta koko teoksen pääteemaksi. Vertailun vuoksi, olisiko Tuulen viemää oikeasti yhtä hyvä kirja kuin se on jos sisällissota pudotettaisiin pois ja keskityttäisiin vain O'Haran miesseikkailuihin? Olisiko Harry Potterista tullut suosittu kirjasarja jos siinä oltaisiin alusta alkaen painotettu kuinka Dumbledore katselee himokkaasti Hagridin valtaista pyllyä ja dippaa sauvaa liemipataan tuntien jälkeen Kalkaroksen kanssa? Okei älkää vastatko tuohon jälkimmäiseen, minua pelottaa.

Kyllä tohon asuun jokunen pakka silkkiä uppoaa...

Asiaan. Lempikirjakseni nostan Liza Dalbyn Tale of Murasaki:n. Tarina kertoo heian-kauden Japanissa vaikuttaneesta hovinaisesta, hovinimeltään Murasaki Shikibu, joka on vastuussa tällaisesta pikkutiilestä kuin Tale of Genji. Genjin sijaan kirjassa keskitytään kuitenkin Murasakiin itseensä, vaikkakin lukiessa on hyvä muistaa ettei kyseessä ole täysin historiallinen teos, vaan Dalby kirjoittaa Murasakista sen mitä hänestä säilyneiden kirjoitusten mukaan tiedetään maustaen tarinaa omalla näkemyksellään. Murasakilta jäi jälkeen paitsi Genji, myös päiväkirja, runoja, lukemattomia kirjeitä yms. ja näiden kautta avautuu näkymä ihmiseen Genjin takana. Liza Dalby taas on se kuuluisa "länkkärigeisha" joka ensimmäisten joukossa yritti selventää muulle maailmalle mitä geishat oikeasti ovat (ja varsinkin sen mitä geishat EIVÄT ole).

Vähemmän tunnettua historiaa: heian-kauden leidejä pelaamassa räsygo:ta.

Dalbyn kirjoitustapa on niin luonteva ja realistinen, että lukijan on helppo unohtaa teoksen olevan fiktiota. Murasakin elämä, kunnianhimo ja mahdolliset ihmissuhteet on kuvattu uskottavasti ja ajankuvaa myötäillen, ja kirjaa lukee osittain innolla jo sen sisältämien historiapaukkujen vuoksi. Lisäksi kirjaan sisällytetty kuvitteellinen aines ei ole mitenkään tuulesta temmattua, vaan perustuu Murasakin henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon, Tale of Genjiin ja runoihin. Esimerkkinä kirjassa mainittu lapsuudenystävä Chifuru, jonka perhe joutuu muuttamaan pakon edessä Tsukushiin: hahmo perustuu päiväkirjamerkintään ystävästä, joka oli muuttunut melkein tunnistamattomaksi vuosien kuluessa ja jonka vierailu oli kiirehditty. Seurana on vielä kaksi runoa joissa Murasaki suree väistämättömiä eroamisia. Murasakin kirjeenvaihdosta taas ilmenee, että eräs hänen lapsuudenystävistään on joutunut yllättäen ja kiireellä muuttamaan kauas pois - Tsukushiin.

Kuinka monta mimmiä näet tässä kuvassa?

Murasaki itse meni naimisiin vasta kauan vanhanpiian ikäpyykin jo ohitettuaan. Tätä ennen hänellä mahdollisesti, ainakin kys. kirjeenvaihdon perusteella, oli suhteita naisten kanssa. Tosin sanotaan, ettei heian-kauden naisten varsin intohimoisia runoja toisilleen kannata ottaa kirjaimellisesti, vähän niinkuin H.C.Anderssenin miehille kirjoittamat "RAKSTAN SUA IHQ" -kirjeet eivät suinkaan vihjaa yhtään mitään, mutta ottaen huomioon ettei homoseksuaalisia suhteita ilmeisesti ainakaan vielä heian-kaudella avoimesti vastustettu, ottaa Dalby asenteen että no eihän ne sitten pahitteeksi ole. Tai ainakaan ne eivät ole pahasta jos kukaan ei saa tietää, jees?

Tarina nostaa kunkin suhteen esille vuorostaan, vertaa niitä ja vihjaa, että myös osalla Genjin tarinoista voi hyvinkin olla alkunsa tosielämässä. Niinkuin itse asiassa onkin: monet Genjin tarinat ottavat vaikutteita sen ajan poliittisista skandaaleista ja hovielämästä, myös sen raadollisia puolia kuvaten. Väitetään, että Murasaki olisi aloittanut Genjin kirjoittamisen vasta leskeydyttyään, mutta suurempi todennäköisyys on, että hän huvitti itseään ja ystäviään kirjoittamalla pieniä tarinoita koko ikänsä, ja että mahdollisesti hän olisi ollut hovissa tunnettu jo huomattavasti ennen hovineidon uraansa. Osittain Murasakin aikalaissuosio saattaa jopa pohjautua siihen, että lukijat yhdistivät tietyt hahmot tiettyihin tunnetuihin ihmisiin.

Tale of Murasaki on henkilökuva, joten kaikkein yuri-innokkaimmat todennäköisesti pettyvät jos nyt minun suositusteni perusteella säntäävät kirjan tilaamaan. Murasakin naissuhteet pääsevät valokeilaan vain niinä aikoina kun niillä on hänelle itselleen nimenomaan suurin merkitys, ja kaikki hänen suhteensa aviomiestä lukuunottamatta ovat tosiaan kirjailijan itsensä keksintöä. Myös teoksen tyyli pysyy viileän eleganttina, eli suoranaisia seksikuvauksia on turha hakea, mutta varsin viehättäviä erottisia viboja on kyllä tarjolla pitkin matkaa! Lisäksi kirjassa kuvataan taidolla heian-kauden ylhäisönaisen elämää, listataan joitakin Murasakin kuuluisimpia runoja ja kirjeitä ja annetaan yleispätevä katsaus Murasakin kauden politiikkaan. Minusta on aina myös loistokasta jos joku selittää minulle yksityiskohdan jota olen ihmetellyt aiemmin, esim. miten ihmeessä joku osaisi epäillä vainoavansa muita henkimuodossa ja/tai joutuneensa juuri manatuksi pois, joten kirja jossa kuvataan tarinan sivussa miltei huomaamatta toiminnan motiiveja ja aikalaisten moraalikäsityksiä on minulle aina aika pop.