Kishi Torajiroun Mars no Kiss lähtee arvioitavaksi nyt! Voitte olla varmoja että objektiivisuudesta ei tule olemaan haisuakaan, sillä kyllä vain, Maka-Maka on myös Torajiroun tekemä. Taisi olla jopa toinen ikinä blogittamani manga. Asetelma on osin sama, eli koulutyttö/opiskelijakaveruksista on tässäkin kyse, hyvin erilaisista taustoista, asenteista ja ihmistyypeistä ja näistä hitaasti kehittyvästä draamasta. Ja koska kyseessä on Torajirou on mukana tietysti paljon paljasta pintaa heti alusta asti.
Erojakin löytyy silti paljon, ja niistä suurin osa liittyy dialogiin ja juonikulkuun. Toisin sanoen, jos Maka-Makassa tympäisi juonen (näennäinen) puuttuminen ja keskustelu jota käytiin lähinnä hihittämällä ja huohottamalla, tekee Mars no Kiss asiat täysin toisinpäin. Tässä kirjassa juonen kuljetus on nopeampaa ja keskusteleminen koko teoksen pääasia, joka tuo tyttöjä lähemmäs toisiaan. No, puheenaiheet ovat aika rajattuja mutta silti...
Yukari on tiukan kurin ja valvonnan alla kasvatettu koulusuosittu perusgyaru, joka arvioi itseään ja koko maailmaa tekojen ja kokemuksen kautta. Poikaystävä tietysti kuuluu olla, ulkona viivytään niin kauan kuin kehdataan ja sääntöjä on rikottava niin paljon kuin pystyy jäämättä kiinni. Yukarilta menee täysin ohitse sellaiset pikkuseikat kuin esim. parisuhteen molemminsuuntainen toimivuus. Mitä siitä, että poikaystävä haluaa tavata vain seksin merkeissä? Sehän tekee Yukarista vain kokeneemman, aikuisemman, onnistuneemman ihmisen.
Miki taas on hissukka kympin oppilas, kunnollinen, tunnollinen, kylmän oloinen ja omiin oloihinsa vetäytyvä. Tytöt joutuvat istumaan vierekkäisissä pulpeteissa, ja on aluksi mahdotonta sanoa kumpaa tämä ärsyttää enemmän.
Sattuma järjestää kuitenkin molemmat tytöt jäämään kouluun koulupäivän jälkeen ja Yukari näkee vahingossa Mikin hiipivän kuvaamataidon luokkaan suutelemaan siellä olevaa Mars-jumalaa esittävää rintakuvaa...
Yhyy mua ei rakasta ku kipsipatsas eiku -
Tarina saa ilmeisestikin tästä nimensä, ja itse asiassa myös alkunsa. Miki on kiinnostanut Yukaria alusta lähtien ja toisin päin, mutta vasta kun Yukari jää kiinni katselemisestaan mutta jättää kertomatta muille, saavat tytöt sopivan syyn tutustua toisiinsa. Ja moni asia alkaakin selvitä. Käy ilmi, ettei Miki olekaan ihan kaikkea sitä, mitä Yukari oletti. Hänellä on esimerkiksi täysin erilainen tausta kuin mitä olisi voinut luulla. Kylmä olemus taas on yhdistelmä kovaa kuorta ja toisten halua nähdä luokan roneryin tytsi jääprinsessana, mikä on yksinkertaisuudessaan ja realistisuudessaan loistava oivallus. Mikille ei kuitenkaan tuota ongelmia esim. doodlailla Osamu Dazain naamaan lisäkkeitä huvin vuoksi, tunnnustaa hyvin arkaluontoisia ja yksityisluonteisia asioita itsestään ja kysellä varsin avoimesti asioista joista hän ei tiedä. Tämä tarkoittaa sitten seksiä, ettäs tiedätte.
Kokeilit itekin, tunnusta!
Yhdestä asiasta Yukari on nimittäin täysin oikeassa Mikin suhteen: Miki on neitsyt. Kokemusten perusteella ihmisiä arvottava Yukari joutuukin yllättäen tilanteeseen, jossa hänen aikaisemmin aliarvoiseksi tuomitsemansa ihminen osoittautuukin kiinnostavaksi ja miellyttäväksi. Miki puolestaan on saattanut salaa ihailla Yukaria - hänkin tuntuu ajattelevan, että kokemus se on se mistä aikuiset on tehty. Miki ei ole aivan yhtä epätoivoinen sitä itselleen hankkimaan, mutta tieto kelpaa kyllä: miltä tuntuu menettää neitsyys, miten suudellaan. Mars no Kiss on täynnä pieniä oivalluksia; lukija on jatkuvasti jännän äärellä tajutessaan että ihan totta, niinhän tuo asia onkin. Tarina myös aiheuttaa vaivihkaa tilanteita joissa tunget sormet sieraimiisi ihan vain koska haluat tietää, voiko Yukarin väite pitää paikkaansa (toim. huom. kyllä voi).
Torajirou ottaa siis jälleen teemakseen kahden luonteen erilaisuudet ja sen, kuinka ne muokkaavat toisiaan. Jotenkin tämä jo hieman kulahtanut perusteema kuitenkin ottaa aivan uutta vauhtia hänen käsissään ja lopputuloksena on varsin hienovarainen kehityskertomus kahdesta tytöstä, joiden ominaisuudet tasapainottavat toisiaan. Miki lakkaa pelkäämästä muita ja Yukari oppii arvostamaan itseään, ja vaikka se näin kirjoitettuna tuntuu hieman kököltä niin Mars no Kiss:issä se jostain syytä on syvästi koskettavaa ja koukuttavaa. Plus täti Kaino vaan tykkää niin kovasti Torajiroun piirustustyylistä, lukiessa tulee sellainen olo että joka ikinen ruutu on saabisua parhaimmillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti