Claudine.

Sattui kohdalle sellainen vapaapäivä jolloin olisi pitänyt olla aikaansaapa ja tehokas, joten jumitin sitten koko päivän uudelleenlukien jälleen kerran yhtä 70-luvun suosikkiani, Ikeda Riyokoa. Useampi sarja siinä tuli luettua, mutta päätin olla radikaali ja blogata niistä siitä, joka ei oikeastaan ole yuria. Se kuitenkin lasketaan yhdeksi yurin historian merkkiteoksista, joten käytetään nyt vaikka sitä tekosyynä.
Päähenkilönä on sarjan nimen mukaisesti Claudine, joka esim. Rose of Versaillesista ja Oniisama He:stä poiketen tuntee itsensä oikeastikin mieheksi. Mutta onko yuri yuria, jos päähenkilö on transmies?

Varoituksen paikka muuten heti alkuun niille, jotka eivät Ikedaa vielä tunne: turha odottaa onnelllisia loppuja! Niitä voi olla - usein joku ihan kiva hahmo saa jonkun rakastamansa kumppanin - mutta harvemmin päähenkilölle. Claudine on lohduton tarina, psykiatrin muistelma jo edesmenneestä potilaasta, joka teki häneen aikoinaan suuren vaikutuksen.

Tarina sijoittuu 1700-luvun Ranskaan, ja kertoo Claudine -nimisestä transmiehestä ja hänen varsin onnettomasta rakkauselämästään. Claudine on 8-vuotiaasta lähtien tuntenut olevansa poika ja lapsena uskonut tulevaisuudessa muuttuvansa mieheksi. Kotona häntä onkin aina kohdeltu poikana, mikä lienee aristokraatin etuoikeus maasta ja ajanjaksosta riippumatta - kaikki poikkeavuus on vain eksentrisyyttä. Valitettavasti vain transsukupuolisuuteen ei tuona aikana ollut minkäänlaista hoitoa, lukuunottamatta tietysti psykologin istuntoja joille Claudinen huolestunut äiti hänet kuskaa. Aikansa ajatuksiensa kanssa painittuaan Claudine lopulta itsekin ymmärtää, ettei mitään kunnollista ratkaisua ongelmaan ole: hän on mies, mutta vaillinainen, epätäydellinen mies. Hän syyttää rakkaussuhteittensa epäonnistumisia sillä, että on väärässä ruumiissa ja tämä johtaa lopulta hyvin surulliseen lopputulokseen.

Claudinen elämän tärkeimpiä naisia on neljä.

Maura on palvelijatar Claudinen perheessä. Hän on simppeli, hyväntahtoinen, hyväuskoinen ja höpsö, Claudinen ensirakkaus joka rakastuu häneen myös. Claudine kuitenkin jää kiinni ns. housut kintuissa ja Maura lähetetään pikapikaa takaisin perheensä luo. Claudine passitetaan takaisin psykiatrille koska "saat kyllä leikkiä miestä mutta jumankauta et puhu jostain palvelijattaren naimisesta pliide".

Cecilia on Claudinea vanhempi, jo aikuinen nainen. Hän ei oikeastaan tunne Claudinea kohtaan juuri, mitään, mutta Claudinen kanssa hengailu suo oivan tekosyyn olla lähellä myöskin tämän isää... auts.
Cecilia tekee kuitenkin pahan virheen heilastellessaan saman miehen kanssa, johon hänen veljellään on suhde, ja huonostihan siinä käy, niin Cecilialle, Claudinen isälle kuin eräälle enemmän tai vähemmän ulkopuoliselle, jonka ainoa motiivi on varoittaa Claudinea. Kuunteleeko Claudine varoituksen sanaa ajoissa, sitä voidaan miettiä toki no ei tarvitse ei se mitään mieti.

Sitten on vielä Sirene, Claudinen elämän suurin rakkaus. Hän hyväksyy Claudinen tunteet ja pari muuttaa jopa asumaan kahdestaan, yrittäen pitää suhteensa muulta maailmalta piilossa. Sirene rakastuu lopulta Claudinen isoveljeen ja jättää tämän.

Entä se neljäs mainittu? Rosemarie ei suorastaan ole Claudinen "nainen" siinä mielessä, että vaikka Rosemarie on rakastanut häntä lapsesta alkaen ei hän missään vaiheessa päädy suhteeseen Claudinen kanssa. Harmi sinänsä, sillä Rosemarie on ainoa näistä neljästä, joka tietää Claudinen oikeasti olevan mies. Kuitenkin juuri Rosemarie on se, jolle Claudinelta ei liikene vastarakkautta, mikä on ihan normimeininkiä 70-luvun yurimangassa, sanon vaan. Kaikki muut tytöistä pitävät Claudinea naisena: ehkä hieman butchina, mutta naisena kuitenkin, ja juuri tämä estää heitä (mukamas) pitämästä vakavaa suhdetta yllä. Rosemarie on muuten juuri se, joka jää viattomaksi sivustakärsijäksi Claudine-Cecilia-Claudinen isä-Cecilian veli -neliödraamassa ja saa pahoja palovammoja kasvoihinsa.

Myöhemmin Rosemarie avaa puodin Pariisissa, ei koskaan mene naimisiin eikä edes ihastu kehenkään toiseen, vaan ainoana pysyy Claudinelle lojaalina loppuun asti.

Palatakseni alun kysymykseen, en valitettavasti tiedä edelleenkään onko Claudine oikeasti yuritarina. Voisin kuitenkin argumentoida, että kolme neljästä naisesta oikeasti olettaa Claudinen olevan nainen, ja heidän kauttaan nähtynä kyseessä nimenomaan olisi lesbovivahteita. Alleviivataan silti, että Ikeda kirjoittaa Claudinen psykiatrin luokittelemaan hänet transsukupuoliseksi, eli tekijä kyllä tietää mitä oli tekemässä, loppumaailmalta saattoi jotain mennä ohi.

No niin, Claudine on juuri sitä mitä luen kaikkein mieluimmin: 70-luvun yltiömelodraamaa kauniilla leijuntakuvilla höystettynä, ja lisäksi Ikeda on yksi henk. koht. suosikkejani. Hahmona Claudine vetoaa minuun samasta syystä kuin tämän tyylisten sarjojen hahmot yleensäkin: hän on niin kovin vilpitön ja tunteidensa vietävissä. Rakkaus on elämää suurempaa ja ihan oikeastikin elämän ja kuoleman kysymys, ja joka hetkestä pitää ymmärtää nauttia sillä koskaan ei voi tietää miten nopeasti kaikki menee pilalle.