Poor Poor Lips.

Hayako Goton Poor Poor Lips on gag manga rikkaasta korukivikauppiaasta Otsuka Renistä (lol pun) ja hänen huippuköyhästä työntekijästään Okashi Nakosta (lol pun 2). Nako pestataan Renin liikkeeseen lähinnä sillä perusteella, että on ainoa hakijoista joka ei pelkää isoa pahaa lepsoa, ja suurin osa läpistä revitään näiden kahden erilaisisista tulotasoista. Mukana on tietysti muutakin vitsailua, mikä on hyvä ottaen huomioon, että Nakon rahahuolet ovat varmaankin pian ohitse - jo aloittaessaan työt hän neuvotteli vahingossa(!) itselleen 3000 yenin tuntipalkan ja olenkin odottanut sitä hetkeä jolloin tämä otetaan juonessa huomioon. Onneksi on silti aina se tosiasia, että Ren on ollut varakas koko ikänsä ja Nako vastaavasti köyhä, koska siihen ainakin voi aina palata.

Tämä ei välttämättä olisi kuitenkaan hyödyksi, sillä sarjan huumori on jo sellaisenaankin aika... kierrätettyä. Sori vaan, tykkään kyllä lukea sitä jne. mutta aina välillä tulee hetkiä jolloin ajattelen ettei ehkä ole ihan uusi asia vääntää vitsiä siitä, kuinka toinen osapuoli käsittää jotain väärin, tulee mustasukkaiseksi, mutta ulospäin teeskentelee ettei välitä. Ihmissuhteisiin perustuvat vitsit ovatkin tässä mangassa aika vanhoja eivätkä juuri jaksa viihdyttää muuten, kuin söötin piirrosjäljen perusteella.

Söötti nimenomaan onkin se sana, jolla Poor Poor Lipsiä voi parhaiten kuvata. Päähenkilöistä Nako on kymmenvuotiaan näköinen ja -kokoinen (mutta ihan oikeasti jo 21 joten ei ole kivasti lolia tässä yhtään, ei, on vain lolin näköistä), tyhmänpuoleinen ja tumpelo. Ja kaikkien gagien logiikan mukaan myös Ren on höhlä ja avuton, jotta saadaan puristettua varmasti kaikki hupi irti. Sarjan ainoa fiksumpi hahmo on palvelijatar Watase (lol pun 3) ja mahdollisesti Nakon entinen koulutoveri, Furui Keiki (lol pun 4). Toisaalta myös Keiki on osoittanut pienehköä ÄO:ta joten ei nyt luvata vielä mitään.

En oikein löydä Poor Poor Lipsistä mitään erityistä fanitettavaa. Piirrosjälki on sööttiä, mutta olen nähnyt söötimpääkin (moi Morishima Akiko!), parisuhde- gag-manga on aina hilpeää, mutta olen nähnyt hilpeämpääkin (moi Nangoku Banana!) ja varakkuuseroista tai lapsenkaltaisesta ulkonäöstä vitsailukaan ei niin järin originelli oivallus ole (moi Hatori Bisco!). Kyllähän se kelpaa tuollaisenaankin, mutta innostustasoni siihen on luokkaa jooh luen jos joku viittii postata LJ:n Daily Yuriin, en jaksa nähdä mitään vaivaa tän eteen. Mikä on suuri harmi, sillä haluan pitää siitä kovasti. Minulle suositeltiin tätä sarjaa alunperin ja tuntuu jotenkin petturuudelta etten nyt olekaan vaikuttunut siitä, tai etten nyt vain oikein tajua koko jutun hienoutta. Sarjassa on kuitenkin potentiaalia ja paljon sellaista, josta pidän by default, ja kerrankin olisi yuria aikuisista naisista köhköhvaikkeisiltänäytäköhköh. Ja silti ei sytytä. Eikö minulle ole mikään tarpeeksi?