Poor Poor Lipsistä kirjoittamisen jälkeen olen pyöritellyt mielessäni yurin suosittelemisen vaikeutta. On totta, että usein en innostukaan sarjoista joita minulle suositellaan, ja joskus suuret ennakko-odotukset voivat jopa pilata osaltaan lukunautintoa - jos minulle luvataan esim. historiallista oikeellisuutta, jokainen pikkunippelikin joka ei mätsää aikakauteen ottaa päähän, jos odotan hauskaa lukukokemusta niin vitsien on syytä olla uusia ja oivaltavia jne. Hankalinta on, että yuria on edelleen tarjolla verrattain vähänlaisesti, eli suuret odotukset kostautuvat melkein varmasti.
Sama ongelma koskettaa muutakin lesbokirjallisuutta. Sitä on vähän ja parhaat arvostelut tuntuu saavan aina jokin sellainen sepustus, joka ei itseeni nappaa ollenkaan. Anteeksi, mutta en jaksa lukea enää nyyhkistelyä sukupuolisesta suuntautumisesta ja kuinka se tuhoaa elämän. Aihepiiri oli ajankohtainen ja kiinnostava 80-90 -lukujen vaihteessa, jolloin kyllästin itseni kaikenmaailman "kukkuluuruu iskä olen lesbo APUA MIKSI TAPAT MINUT"-hörönlöröllä*, mutta nyt alkaa olla hankala ottaa vakavasti tarinoita joiden päämäärä on yksiselitteisesti mehustella homoelämän vaikeudella. Minun on tästä huolimatta silti parempi pidättäytyä julistamasta kys. kirjallisuuden merkkiteoksia kehnoiksi tms. koska aivan varmasti sillä on oma kiitollinen yleisönsä, eli kyseessä ei niinkään ole se että tavara olisi huonoa vaan se, etten jostain omasta, mahdollisesti epäkypsästä syystäni osaa arvostaa sitä.
Takaisin asiaan: yksi siis tykkää äidistä, toinen tyttärestä, jollekin ei riitä edes koko suku samassa haaremissa, joten saletisti on joku bloginikin lukijoista joskus ottanut suositteluni vakavissaan, lukenut jotain suuresti fanittamaani ja sitten ihmetellyt MV. Yurin lukijakunta kun on niin monentyyppistä. Kuitenkin juuri tästä samasta syystä suositteleminen on tärkeää: koska yuria on verrattain vähän ei uusia sarjoja välttämättä löydä ellei niistä joku aiemmin mainitse, eikä edes minulle tiukkoine kriteereineni (= tissit esiin tai draamavola yhteentoista!) aina käy niin, että olisin not impress by default jos joku kehtaa mainita jostakin mahdollisesti lukemisen arvoisesta sarjasta. Päinvastoin, ehkä noin puolet lukemistostani on itse asiassa jonkun toisen ensin löytämää, ja vaaditaan yleensä jonkin tason eeppinen turhautuminen ennen kuin luokittelen mitään itselleni epäkiinnostavaksi.
Toisinaan käy toisinkin päin, ja joku yleisesti lytätty/vahvojen varoitusten kera vihjattu teos vetoaa minuun kummallisesti. Ehkä varoittelu toimii samalla tavalla ennakkoasenteita aiheuttavasti kuin suosittelukin. Jos sarja ei sitten täytäkään näitä, alan antaa sille anteeksi vaikka mitä muita mauttomuuksia. Tai no en nyt ihan mitä tahansa, aloin lukemaan Maria-sama ga Miterua aikoinaan hieman uhmakkaasti koska "eihän se nyt ihan huono voi olla jos kaverit sitä haukkuu", ja huonostihan siinä sitten kävi. Löysin sarjasta tosin paljon hyvääkin, osin varmasti juuri tuon mainitun asennevammani takia, mutta ehkä siitä joskus lisää.
Harmi kyllä, en keksi asiaan minkäänlaista suoraa ratkaisua, jossa voisin pelkän tarinan nimekkeen lukemalla heti päättää mitä mieltä siitä olen. Jos keksisinkin niin vot, keksisin siihen heti lisäksi sellaisen toiminnon, joka välittää minulle automaattisesti tietoa uusista yurisarjoista joista varmasti pidän. Tätä kaunista uutta maailmaa odotellessa edelleen ainoa tapa löytää uusia sarjoja taitaa edelleen olla seurata suosittelua. Te lukijat olette todennäköisesti jo tulleet jonkinlaisiin johtopäätöksiin allekirjoittaneen mielipiteistä, joten sen suhteen toivon sentään ettei ikäviä ylläreitä tule...
Kuvituksessa käytetty sarjoja, joista minulla oli ennen lukemista aivan erilainen mielikuva kuin jälkikäteen: Gunjo, Kurogane Pukapuka Tai, Kashimashi: Girl Meets Girl ja Oniisama He.
*Hörönlörö on hieno sana, lainasin sen Stargaylta.
Oon huomannut että muhun ei sarjakuvien kohdalla sanalliset suositukset yleensä tee vaikutusta, vaan riittää että näen pari kivan näköstä kuvaa* tai joku kaveri sanoo että tällanen supersiisti sarja ois olemassa. Yleensä en edes halua tietää etukäteen juuri mitään itse sisällöstä, koska sitten helposti tulee ne odotukset tielle.
VastaaPoista*Innostuin esim Gunjosta sillä sekunnilla kun avasin tän kirjoituksen ja näin ton kuvan, tiedänpähän nyt mitä luen loppuillan. :D
Blogini muutta maailmaa parempaan! Ööh eli kiva kun pidit, Gunjo on varsin vaikuttava teos, vaikkei ollutkaan mitään mitä odotin. Mulla on paha tapa olla niin utelias että joskus jopa pumppaan tietoa etukäteen ja itken sitten kun ei lunastanutkaan odotuksia. Olenkin varsin kypsä aikuinen! :D
VastaaPoistaHarmillista kyllä, pelkkä piirustustyyli ei yleensä riitä kiinnostamaan minua ellei kyseessä ole joku Okun tason WTF MITÄ LUULET TEKEVÄS hämmentely. Vaikka lasken kyllä miellyttävän piirrosjäljen tärkeäksi, se ei yksinään riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Toisaalta olen koukuttunut monta kertaa teoksiin, joiden piirrosjälki nimenomaan EI miellyttänyt silmää, ainakaan aluksi, esimerkkinä vaikka Helter Skelter tai juuri tuo (surullisenkuuluisa) Hen.