Asiaan. Hirao Aurin Manga no Tsukurikata on viehättävällä tyylillä piirretty hidastempoinen tarina, ja kun sanon hidastempoinen tarkoitan että Girl Friends on tähän verrattuna kauheaa kaahailua. Toisaalta jo alussa on selvää ettei tulossa ole dildonvatkausta kolmannella sivulla tai välttämättä edes kolmannellatuhannennella, koska Manga no Tsukurikata ei - alkuun ainakaan - vaikuta keskittyvän niinkään tyttöjen väliseen rakkauteen vaan yksipuolisen rakkauden ja mangan piirtäjän työn ongelmiin.
Kawaguchi on entinen mangaka joka on päättänyt tehdä comebackin. Ongelma vain on, miten sen parhaiten saisi toteutettua. Tarinat joita tehtiin ennen eivät myy enää eikä hän voi käyttää nuorta ikää enää myyntivalttina, ja kuningasidean keksiminen on liian työlästä tms. Mutta hei, BL ja varsinkin GL ovat nyt muotia! Huonompikin homostelu myy joten eikun kynää käteen ja piirtämään - ööh - mitä ne lesbot nyt keskenään tekevätkään?
Onneksi on aina Morishita, toinen mangaka, joka on Kawaguchiin korviaan myöten rakastunut. Kawaguchi keksii alkaa seurustella Morishitan kanssa DUN DUN DUUUUUNNN ihan vain inspiraation vuoksi! Aika julmaa, mutta elämä on ja pahemmaksi vain käy. Kawaguchilla ei oikein ole homma hanskassa seurustelun suhteen ja Morishita kelpaa lähinnä hengailuseuraksi, pompoteltavaksi ja ignoorattavaksi, mitä kaikkea Kawaguchi ei edes tajua tekevänsä, ja mitä Morishita pelin hengen tajutessaankin vain jotenkin yrittää kestää parhaansa mukaan. Lisää sotkua soppaan tuo Kawaguchin pikkuveli joka olisi aidon ihastunut Morishitaan, jos Morishitalle vain joskus kelpaisi miesseura... joo-o, sanoinhan että pahemmaksi käy!
Nih!
Ilmeisesti Kawaguchi kuitenkin alkaa seurustelun kuluessa pikkuhiljaa lämpenemään Morishitalle, vaikkei sitä itse missään vaiheessa hiffaakaan. Paino sanalla pikkuhiljaa. Sarjassa juhlistettiin joku aika sitten tyttöjen parisuhteen toista vuosipäivää, mutta tähän mennessä ne eivät ole edes pussanneet kertaakaan. Kawaguchi on kyllä ehtinyt manipuloisa ja kiusata Morishitaa minkä kerkeää.
Morishita taas... no, sanotaanko vaikka, ettei tytölle ole annettu ihan kauhan kanssa (järkeäkään). Simppeliys voi olla moe ja iih, mutta nyt alkaa allekirjoittanutta pikkuhiljaa tympiä jo.
Tittidittidii oon söpö ja ahihi kun oonkin söpö! Olen!
Varoitus: tätä sarjaa lukiessasi saatat yllättäen toivoa heterolopetusta.
Sitten on vielä Masato-veli jonka rakkaus varsinkaan ei tulle koskaan saamaan vastakaikua, sekä Takeda, toiveikas tuleva piirtäjä joka yrittää kaikin tavoin saada tyttöjä eroamaan, käyttäen keppihevosenaan "ette koskaan piirrä ikinä mitään kun nuohootte vaan kahestaan ootte luusereita btw ja tahdon vaan teidän parasta" -selitystä. Takeda ei muuten oikein siedä Morishitaa, mitä en ihmettele koska Morishitan kirakira kawaiiii tiudiuduilu alkaa nyppiä jo minuakin.
Väännä siitä.
En oikein tiedä miten tämä sarja sijoittuu rankinglistallani. Yurisisältönä on ainoastaan Morshitan yksipuolinen (VAI ONKOHAN) rakastuminen, eikä mitään oikein näytä ikinä tapahtuvan, jos kysyisit minulta miten tyttöjen elämä on muuttunut sarjan alkuun verrattuna joutuisin tod. näk. lukemaan koko sarjan uudestaan sillä ei vaan jää päähän mitään. Kawaguchista hahmona en kykene pitämään ja Morishitaa en kohta enää kestä. Ja vaikka epäreiluudesta ininä on gl-mangan kohdalla vähän lulz niin inisen silti, en tykkää siitä miten Kawaguchin tapa kohdella Morishitaa esitetään jotenkin romanttisena: heh, jätin sinut rumasti jotta voin ensin piirtää parit sivut uutta mangoa ja käytän selityksenä että piti sut ny jättää koska muuten en ois voinu pyytää sua takasin, tiedän et tuut kuitenkin takasin heti kun pyydän. Olisin myös toivonut että sarja keskittyisi kunnolla yhteen aihepiiriin eikä puolivillaisesti kahteen, nyt ei kiinnosta oikein suhdesoppa eikä omaelämänkerrallinen (?) kurkistus mangamaailmaankaan. Silti minusta on jostain syystä mukava lukea Manga no Tsukurikataa. Hmm.
Jostain syystä usein rupeaa nyppimään mangassa nämä ihmissuhteet. Toista osapuolta kohdellaan kuin puolen euron rukkasta ja jotenkin pitäisi pitää koko hommaa tosi liikuttavana ja romanttisena. Öh, en kovin liikuttavana pidä sitä että ryhdytään väkivaltaiseksi mustasukkaisuuden vuoksi. Tai että painetaan toinen seinää vasten koska "minä niin tykkään sinusta etkö sinä tajuu joten nyt riistän vapautesi >:OOO" eikä toinen osapuoli ole yhtään varma tykkääkö tästä nyt yhtään.
VastaaPoistaIhmisiä on monenlaisia, mutta miksi jotenkin mangarintamalla ne tosi tunnevammaiset kusipäät pomppii esiin ja joita pitäi ihkuttaa jollain tasolla? En voi ymmärtää :/
Lihaasyövänä valkoisena heteromiehenä minua kiinnostaa yurimangassa ensisijaisesti tunteiden käsittely, romantiikka ja draama, joten kun niiden kaikkien kanssa on vähän niin ja näin ei sarja vaan onnistu kiinnostamaan.
VastaaPoistaPlääh. Mutta kaipa sitä nyt lukee niin kauan kuin sitä joku jaksaa postailla.
Joakim: oma henkilökohtainen suosikkini on edelleen Love Slaven "teit minulle aamupalaa mikä loukkasi minua syvästi joten on vain oikein että pistän sinut katsomaan kun petän sinua". Tervettä parisuhteenmallia! :D
VastaaPoistaTsubasa: totta totta, MnT on vähän pannukakku joka suuntaan, mutta sitä tulee luettua samalla kuin muutakin daily_yurin tarjontaa. Tulisi nyt vaan pian lisää Mars no Kissiä ja Flower Floweria.
Itsehän ehdin pitää jo muutaman luvun verran taukoa koko sarjasta kun ei siinä Ikinä, Tapahdu, Mitään, mutta lol emt, Morishitan uusi toimittaja Yoshinaga on jotenkin niin ihanan creep ja nättikin vielä että nyt huomaan lähes odottavani seuraavaa julkaisua. Joo eihän siellä edelleenkään Ikinä, Tapahdu, Mitään, mutta se ei melkein edes haittaa enää. Yoshinagalle oma spin-off tai jotain, kiitos.
VastaaPoistaKrypfto: uuh tosiaan, Yoshinaga! Vihdoin ensimmäinen oikeasti ärhäkkä hahmo tähän sarjaan, voisi olla että jotain voisi Vihdoin, Alkaa, Tapahtumaankin! Tai voihan olla, että toivon turhia... se nimittäin on kyllä käynyt MnT:ä lukiessa selväksi ettei mangaka pääse tyylistään.
VastaaPoistaOlen kerran tai pari muuten miettinyt, kuinka omaelämänkerrallinen MnT loppujen lopuksi onkaan. Esim. onko sitä alettu piirtää yuriteemalla vain siksi että yuri myy, ja sitten huomattu että ohshiiii enhän mä tiiä miten lesboilu suoritetaan.